Pääkirjoitus 19.2.2021: Osaajapulaa ei pidä katsoa vain kuntien kannalta

Julkisen alan eläkevakuuttaja Keva julkisti torstaina tutkimuksen, joka avaa kunta-alan vaikeaa työvoimatilannetta vuoteen 2030 saakka. Huonolta näyttää. Kunta-alalle koulutetaan paljon väkeä, mutta vääriin tehtäviin ja työvoiman tarjonnan ja kysynnän epäsuhta pahenee jatkuvasti, ellei korjaustoimiin ryhdytä pikaisesti.

Kevan rakentaman ennustemallin ansio on siinä, että se yhdistää Kevan oman eläköitymisennusteen, työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston ja Sitran Mille väestölle -koulutusennakointiselvityksen, jonka aineisto pohjautuu puolestaan Tilastokeskuksen väestöennusteeseen ja koulutuksen toteutumaan. Kun analyysi hyödyntää myös opetushallinnon tilastopalvelua ja Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoa, Kevan johtopäätöksillä on erityistä painoarvoa.

Korjaustoimet ovat tuttuja. Koulutuksen aloituspaikkamääriä pitäisi nopeasti muokata vastaamaan paremmin tarpeita. Työperäisen maahanmuuton käytänteitä pitää parantaa ja käynnistää täydennyskoulutusta ja antaa kielikoulutusta. Työikäisten mahdollisuuksia kouluttautua työn ohella pitää parantaa. Työhyvinvoinnista on pidettävä huolta. Eläkkeelle siirtyneitä on kannustettava osallistumaan työelämään esimerkiksi verohelpotuksin. Kevan lääkkeet ovat tuttuudestaan huolimatta toki hyviä. Valitettavasti korjausehdotukset paljastavat, että niin makaa kuin petaa.

Kunta-alan houkuttelevuus työnantajana on heikentynyt samaan tahtiin kuin kuntataloudet ovat huonontuneet. Moni työntekijä on huokaissut helpotuksesta, kun on päässyt eläkkeelle, joko ennenaikaisesti tai normaalissa eläköitymisiässä.

Jatkuva puhe säästämisen tarpeista on leimannut kuntatyönantajia yleisesti. Ylimitoitetut tuottavuuden nostovaatimukset työvoimavaltaisissa hoiva-alan tehtävissä ovat puolestaan karkottaneet vanhojakin työntekijöitä etsiytymään toisille aloille. Sivistystoimessa suuret ryhmäkoot päiväkodeista ammattiopetukseen saakka ovat taas olleet omiaan ohjaamaan nuorten valintoja toisaalle. Myös esimerkiksi inkluusio on voinut vähentää erityisopettajan työnkuvan kiinnostavuutta. Pulmat osoittavat, että parannustoimiin on mahdollista ryhtyä saman tien.

Koulutusmäärien epäsuhtaisuuksiin on tietysti viisasta puuttua. Koulunkäyntiavustajia on tuhatmäärin liikaa, samoin avustavia keittiötyöntekijöitä, lastenhoitajia ja kokkeja. Heistä tuskin kuitenkaan on mahdollista kouluttaa sairaanhoitajia, lastentarhanopettajia, sosiaalityöntekijöitä ja erityisopettajia. Ongelma onkin laajempi. Osaajista on pulaa vähän kaikkialla. Tarkastelu on laajennettava koskemaan koko koulutusjärjestelmää.

Korjausehdotukset paljastavat, että niin makaa kuin petaa.

Kommentoi