Pääkirjoitus 22.2.2021: Taistelu Suomen metsien kohtalosta jatkuu edelleen

Viime viikolla EU:n jäsenmaat asettuivat yksimielisesti Suomen kannalle ja palauttivat komission delegoidun säädöesityksen maankäyttöä koskevasta Lulucf-asetuksesta komissiolle uudelleenvalmisteluun.

Komissio yritti rajata Suomelle aikaisemmin luvatun 10 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin erillisjouston ainoastaan metsämaan päästöjen korvaamiseen. Säädös olisi käytännössä vesittänyt neuvottelutuloksen, joka estää Suomen metsien hiilinielun tulkitsemisen päästölähteeksi.

Vaikka metsäasiat ovat Suomelle elintärkeitä, komission säädöksen kumoamisessa oli kyse vielä suuremmasta asiasta, nimittäin siitä, voiko komissioon luottaa. Lulucf-asetuksesta oli poliittinen sopimus, jota komissio yritti Suomen kannalta vahingollisella tavalla muuttaa. Jäsenmaat hyväksyivät Suomen näkemyksen, jonka mukaan komission ei tule ylittää sille delegoitua valtaansa, vaan instituutioiden vallan rajoja tulee noudattaa.

Jos komission tulkinta olisi mennyt käytäntöön, Suomi saattaisi joutua ostamaan 10 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia päästöoikeuksina, joiden hinnat vaihtelevat markkinoilla. Viime aikoina päästöoikeustonnin hinta on noussut jo lähelle 40 euroa. Kyse ei ole enää pikkusummista.

Erillisjousto on liittynyt laskentamalliin, jonka avulla EU pitää kirjaa maankäytön hiilinieluista ja -päästöistä. Ilman joustoa laskentamalli olisi voinut kääntää Suomen metsien, maatalouden ja muun maankäytön päästölähteeksi, vaikka todellisuudessa se oli esimerkiksi vuonna 2019 lähes 15 miljoonan hiilidioksiditonnin nettonielu.

Taistelu metsien kestävän metsätalouden jatkon turvaamiseksi jatkuu. Komission esitystä uudesta Lulucf-asetuksesta ja siihen sisältyvästä laskentamallista odotetaan kesäkuuhun mennessä. Jos uusi asetus ottaa nykyistä paremmin huomioon Suomen metsien todelliset nielut, maa- ja metsätalousministeriön mukaan erillisjoustojärjestelystä on mahdollista luopua. Erillisratkaisut ovat tietysti aina huonompia kuin pysyvät ratkaisut, mutta niitäkään ei pidä vierastaa, jos Suomen etu niitä edellyttää.

Olisi loogista ja vähiten spekulatiivista, kun kaikkien maankäyttöluokkien päästöt ja nielut laskettaisiin niin kuin ne ovat, eikä niitä verrattaisi johonkin sattumanvaraisesti valitun jakson aikaiseen metsien käyttöön. Koko ilmastopolitiikan kannalta olisi parasta tarkastella hiilidioksidipäästöjä rinnan hiilinielujen kanssa. Silloin huomio kiinnittyisi siihen todellisuuteen, jossa päästöjä oikeasti syntyy eli fossiilisten polttoaineiden käyttöön.

Olisi parasta tarkastella hiilidioksidipäästöjä rinnan hiilinielujen kanssa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.