Pääkirjoitus 3.3.2021: Oikeuskansleri ensin selvensi, sitten hämmensi

Oikeuskansleri Tuomas Pöystin vierailu maanantai-iltana A-studiossa oli paikallaan. Haastattelu selvensi kiitettävästi sitä, mistä hallituksen haparointi viime päivien valmiuslakikeskustelussa johtuu.

Lainsäädäntö ei ole ollut ajan tasalla tai se ei ole ollut riittävän valmis. Vaikka suomalaisessa lainsäädännössä pandemia onkin tunnustettu ilmiönä, sen varalta ei ole kattavaa lainsäädäntöä. Sen vuoksi koronakeskustelu on muuttunut kerta toisensa jälkeen vaikeatajuisemmaksi, kun hallitus on suoltanut lakiesityksiä eduskunnalle improvisoiden.

Kun lainsäädäntöpuutteita on paikattu täsmäsäännöksillä, lakeihin on kirjattu paljon sanoja, mikä on lisännyt vastakohtaispäätelmien mahdollisuuksia. Helposti pohdittavaksi tulee, mikä säädöksistä on perustellumpi kuin toinen. Kuten Pöysti osuvasti sanoi, lainsäädännön rakenne hajoaa.

Viime vuoden aikana eduskunta sai eteensä kaikkiaan 99 koronaan liittyvään lakiesitystä ja luvussa eivät edes ole mukana poikkeuslaki ja valmiuslaki. Laadukas lainvalmistelu on kärsinyt kriisin kestäessä, kun työn määrä on ollut valtava.

Puheet koronasta ovat kurjimmillaan pelkistyneet juristien väliseksi sanalliseksi miekkailuksi, joka tavallisen kansalaisen korvissa kuulostaa puhtaalta saivartelulta tyyliin viestinnän keskittäminen on eri asia kuin viestinnän yhteensovittaminen. Moni on jo muistuttanut, miten presidentti Sauli Niinistö esitti koronanyrkkiä. Ehkä se olisi tuonut selkeyttä ja laintulkintakykyä.

Erityisen mielenkiintoinen on oikeuskanslerin luonnehdinta, että yksilökeskeinen tulokulma ei riitä. Oikeuskanslerin analyysi ohjaa pohtimaan, onko vuonna 1995 voimaantullutta perusoikeusuudistusta tulkittu muutoinkin liian tiukasti. Perusoikeudet asettavat jo lähtökohtaisesti tiukkoja sisällöllisiä vaatimuksia ja rajoituksia lainsäädäntötyöhön.

Laadukas lainvalmistelu on kärsinyt kriisin kestäessä.

Oikeuskanslerin pohdinta lakien jälkikäteisvalvonnan tarpeellisuudesta tuomioistuimissa on sen sijaan hämmentävä. Se tuo polarisoituneeseen keskusteluun perustuslakivaliokunnan etukäteisvalvonnan ja perustuslakituomioistuimen jälkikäteisvalvonnan paremmuudesta uuden ulottuvuuden: jospa olisikin sekä että.

Pöysti uskoo, että jälkikäteisvalvonta suoraviivaistaisi lakien säätämistä, eikä etukäteisvalvontaan kohdistuisi nykyisenkaltaisia suuria odotuksia. Kenties kävisi kuten oikeuskansleri katsoo, mutta samalla ehdotus kyllä politisoisi perustuslakivaliokunnan luonnetta ja murentaisi sen toimintakykyä, joka on muutoinkin ollut koetuksella.

Kommentoi