Pääkirjoitus 13.3.2021: Sotien muisto opettaa ulkopolitiikan tekijöitä

Maaliskuun 13. päivä on kuulunut kansakunnan suurten päivien joukkoon jo 81 vuoden ajan. Yli 23 000 suomalaisen hengen vaatinut talvisota päättyi tuona päivänä Moskovan rauhansopimukseen, jonka Suomi ja Neuvostoliitto solmivat. Rauhan ehdot olivat raskaat. Lähes puoli miljoonaa suomalaista menetti kotinsa, kun maa-alueita piti luovuttaa Neuvostoliitolle. Pelloista ja metsistä jäi itärajan taakse kahdeksasosa, vesivoimasta kolmasosa ja lisäksi iso osa teollisuutta.

Talvisota opetti suomalaisille, ettei vieraan apuun voi luottaa. Kukin maa katsoo ensin omaa etuaan. Rauhansopimus todisti, että vahvat valtiot tekevät mihin niiden valta ja uskallus riittää ja heikommat hyväksyvät sen, mikä on pakko. Silloin 81 vuotta sitten ja usein sen jälkeenkin on nähty, miten pienen maan täytyy aina väistää ja usein sietää nöyryytyksiä. Kova koulu synnytti nopeasti tapoja, joille löytyi jo 1950-luvulla yleisnimitys Finnlandisierung, suomettuminen. Aikaa on selittänyt parhaiten Mauno Koiviston tokaisu Suomen ideasta: vyžit, pysyä hengissä.

Poisoppimista suomettumisen tavoista poliitikot ovat harjoitelleet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja etenkin EU-jäsenyyden aikana. Suomen suhteesta Venäjään ja sen harjoittamaan politiikkaan puhutaan nykyään hyvin avoimesti arvostellen aina kun siihen ilmenee vähänkin aihetta. Keskustelun vapaus on vaalimisen arvoista. Samalla on viisasta tehdä ero kansalaiskeskustelun ja virallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan välillä. Tammikuun puolivälissä kärjistynyt oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin tapaus innoitti pääministeri Sanna Marinin (sd.) vaatimaan Twitter-viestissään Navalnyin vapauttamista välittömästi. Virhe oli, että Marin ei keskustellut kannanotostaan etukäteen presidentti Sauli Niinistön kanssa.

Tapaus oli siinä määrin oireellinen, että Niinistö katsoi myöhemmin tarpeelliseksi muistuttaa Suomen ja Venäjän yhteisestä 1300 kilometrin mittaisesta rajasta ja että toimeen on tultava.

Itämeren alueen, Euroopan ja koko maailman ulko- ja turvallisuuspolitiikan mannerlaatat liikkuvat nyt arvaamattomasti. Siksi on hyvä muistaa lause J.K. Paasikiven itsenäisyyspäivän 1944 puheesta: Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Toiseksi on tarpeen varoa, ettei käy kuten tuolloin Pekka Peitsi pakinoi: Milloin tosiasiat eivät ole selvillä, silloin helposti luodaan omien toiveitten mukainen kuva olosuhteista ja toimitaan sen mukaan. Kaksikon ajattelua täydentää professori Hiski Haukkalan tuore muistutus (Suomen Kuvalehti 10/21), ettei aktion ja reaktion laki ole kadonnut maailmasta.

Kukin maa katsoo ensin omaa etuaan.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.