Soili Porokan kolumni: Aloin kuunnella uudestaan iltasatuja ja nukahdan paremmin

Soili Porokka

Soili Porokka

173 kirjaa, joista maaliskuun aikana on kuunneltu 29. Näin kertoi eilen äänikirjasovellus, josta voi seurata, mitä perheessämme kuunnellaan. Suuri osa kirjamäärästä on lastenkirjoja, mutta kasvatan koko ajan osuuttani.

Äänikirjan kuuntelu ei ole sama asia kuin tabletin tai kännykän parissa oleminen. Se jättää tilaa myös omalle mielikuvitukselle: paikkojen ja hahmojen rakentumiselle omassa mielessä. Kun kävin lapseni kanssa kampaajalla, laitoin käsittelyni ajaksi kuusivuotiaan syömään eväitä ja kuuntelemaan Heinähattua ja Vilttitossua. Saatoimme vain arvailla kampaajan kanssa, mitä kirjassa tapahtui, kun kuulijan suu ja silmät vääntyivät nauruun.

Kukapa meistä ei rakastaisi kerrottua tarinaa ja muistaisi, kuinka on lapsena vaatinut ääneen luettua iltasatua ja nukahtanut siihen?

Tässä on yksi syy, miksi itse kuuntelen koko ajan enemmän kirjoja. On aivan ihanaa sulkea silmät ja antaa tarinan nukuttaa uneen. Kiitos unitoiminnon, palvelun voi ajastaa sulkeutumaan esimerkiksi puolen tunnin kuluttua, jolloin ei herää aamukolmelta lukijan selostukseen.

Toiset lukijat ihastuttavat enemmän kuin toiset. Erityisen ihastunut olen Oskari Katajiston lukemistyylin, joka ottaa sujuvasti omakseen niin nais- kuin mieskertojan äänen. Monet illat olen nukahtanut Katajiston lukemaan, Miika Nousiaisen kirjoittamaan Pintaremonttia-romaaniin.

Kaikkien tyyli ei miellytä. Eräs naislukija sopisi mielestäni paremmin Avaran luonnon ääneksi kuin elämäkertoja lukemaan. Jopa todella suositeltu kirja, joka aiheensa puolesta kiinnostaisi minua, odotuttaa itseään, koska tämä ei-niin-omaan-makuuni oleva lukija lukee sen.

Vastakkainasettelu on tarpeetonta.

Anna-Leena Härköstä, etenkin hänen omasta elämästään kumpuavia kolumnikokoelmia, kuuntelisin mieluiten kirjailijan itsensä lukemana. Kaisa Happonen on sentään melko lähellä kirjailijan omaa ääntä. Naurunpyrskähdykset toimivat mittarina. Toimii!)))

Äänikirjapalvelu Bookbeatin teettämän tutkimuksen mukaan äänikirjojen suosio alkoi kasvaa pandemian aikana. Uusia kuuntelijoita tulee eniten 25–34-vuotiaiden parista, ja he edustavat yli 40 prosenttia käyttäjistä. Äänikirjojen kuuntelu kasvaa kuitenkin myös vanhempien ikäluokkien keskuudessa. Mikä mahdollisuus tässä olisi vanhuksille, jotka istuvat kenties pitkiäkin aikoja yksinään kotona tai palvelukodin huoneessaan, eikä näkö anna enää myöten lukemiselle. Miten virkistävää voisi olla kuunnella omia nuoruuden suosikkiteoksia!

Omia lapsiani kannustan kuuntelemaan niin kauan kuin se ei ole merkittävästi pois lukemisesta. Havaintoni on, että äänikirjat ovat vieneet tiettyjen kirjasarjojen äärelle, ja näitä samoja kirjoja tai samaa sarjaa olevia haetaan sitten kirjastoautolta luettavaksi. Lasten ja nuorten kirjallisuuden asiantuntija, dosentti Päivi Heikkinen-Halttula on aiemmin (SS 23.3.2020) jopa kannustanut lapsia äänikirjojen pariin. Samaa kirjaa voi välillä lukea, välillä kuunnella. Tai ensin kuunnella ja sitten lukea, jolloin kirja hahmottuu jo ennalta, ja on luettuna helpompi ottaa "haltuun". Kaikki tämä kasvattaa myös lukijaksi, joten vastakkainasettelu on tarpeetonta.

Digikirja puoltaa paikkaansa myös tässä karsimisen tavoittelun ajassa. Olkoonkin, että digitaalinen kirja ei tuoksu, ei rapise eikä sitä pysty selaamaan, se on kelpo keksintö. Tiedetään, että osa käytetyistä kirjoista ei kelpaa nykyään mihinkään edes ilmaiseksi. Digikirjasta ei jää jätettä, eikä sen tuottaminen ja kuluttaminen jätä yhtä suurta jalanjälkeä kuin painetun. Eikä niitä tarvitse varastoida seinän mittaiseen kirjahyllyyn.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.