Emmental-ajattelua suunnitteluun

Atso Almila

Atso Almila

Naapurini kyseli, miksei Kuopion kaupunginteatteri voisi julkaista verkkoon satujen luentaa pienimmille. Tai ihan lyhyitä, kevyesti toteutettuja lastennäytelmiä ­– entä runoja? Niistä moni pitäisi hienojen näyttelijöidemme lukemina.

Niin, miksei?

Olen seurannut kaupunginorkesterin kameleonttimaista kykyä reagoida rajoituksiin. Nyt on materiaalia internetissä osoittamassa taitavan porukan olevan hengissä ja ylläpitävän tarjontaansa. Kun kaikki on muuttunut ja matkat peruutettu, on pitänyt laatia lyhyellä varoitusajalla konserttikalenteri uusiksi. Yhä uudestaan!

Ennen pandemiasotkua puhuttiin maailmantähtien kiinnityksistä vuosien päähän. Taidelaitosten toiminnan ainoa mahdollisuus oli tehdä ohjelmistosuunnittelu pitkällä tähtäimellä.

Koko palapeli saattoi toimia vain näin, olihan kyse niin haluttujen vierailijoiden aikatauluista kuin salivarauksistakin.

Olen työelämässäni ollut mukana suunnittelutyössä, viimeksi laatimassa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian orkesterikonsertteja, vähintään kolmen vuoden tähtäimellä (huh!). Piti ajatella ohjelmistollisesti monipuolista kokonaisuutta, joka palvelisi myös opiskelijoiden pedagogisia tarpeita.

Mihin mahtuu nopea reagointi ajan ilmiöihin?

Hyvin valittu ohjelmisto pitää kaupunginorkesterinkin priimakunnossa, joukkueena, joka pystyy tarjoamaan kausi kaudelta huippulaatuisempaa ohjelmaa.

Mutta maailmalla tapahtuu, ilmankin koronan tapaista peikkoa. Jos ohjelmat on lyöty lukkoon vuosiksi liian tiiviisti, mihin mahtuu nopea reagointi ajan ilmiöihin?

Tähän olen ehdottanut emmental-ajattelua: mainioon juustotahkoon jää herkullisia reikiä - samoin ohjelmiston vuosikiekkoon täytyy jättää tyhjää tilaa, jota voi täyttää myöhemmin ajankohtaisella pikaideoinnilla.

Kun kaikki heitti vuosi sitten häränpyllyä, onkin meillä nyt suunnittelussa vain yksi suuri reikä. Nostan hattua lannistumattomille taiteen alan pomoille ja työporukoille. Ei jääty hyytymyksen tilaan, vaan pantiin pienet harmaat aivosolut töihin.

Herkkujuustoa ilmakuoppiin ovat tarjonneet kotimaahan jääneet taiteilijat, jotka nyt ehtivätkin käymään Kuopiossakin vieraina, ilman vuosien päähän tehtyjä varauksia.

Oi, miten me toivomme saavamme rakkaat kuulijamme ja katselijamme taas saleihimme!

Ennen sitä nettiin, pahimpaan nälkään.

Kirjoittaja on kuopiolainen kapellimestari ja säveltäjä.

Kommentoi