Vesa Kärkkäisen kolumni: Maalis ei näyttänyt vielä maata

Vesa Kärkkäinen

Vesa Kärkkäinen

Jos ei maalis maata näytä, niin ei huhtikaan hummauta. Niin sanottiin kotipuolessa. Vanhoihin sanontoihin ei taida olla luottamista. Tänään pitäisi maan nimittäin pilkistää, jotta lumet olisivat poissa ennen vappua. Tai sitten lunta todella riittää toukokuulle asti.

Ennustuksen pitävyydestä ei nykyajassa tiedä, joten en voi antaa takuuta, että lumi ei sittenkin sulaisi.

Varmempaa on sanoa irvileukojen tapaan, että jos on vappuna lunta katolla, silloin sitä on maassakin.

Lumenlähdon ajankohtaa paremmin tuo sanonta taitaa kuvata suomalaista kansanluonnetta. Hyvin voi käydä, mutta huonompaan vaihtoehtoon on parempi varautua.

Vaikka optimismia sanonnasta on vaikea löytää, ei se ole myöskään läpeensä pessimistinen.

Eniten kyse on realismista. Sitä on opettanut luonto. Sään armoilla on eletty aina.

Kyse on realismista.

Jos aurinko onkin paistanut pellot keväällä kylvölämpimiksi, kohta on tuleentumattoman viljan vienyt halla, joka on hiipinyt ojittamattomilta soilta aivan pihapelloille asti. Tai jos on elonkorjuun lähelle hyvää ilmaa riittänyt, siis lämpöä ja kosteutta sopivassa suhteessa, pahimmillaan syyskesän kylmät rankkasateet ovat ennättäneet liiskata toiveet hyvästä sadosta.

Sanonta sisältää tavallaan myös kehotuksen pohtia, että jos lumet eivät lähde huhtikuussa ja toukotyöt viivästyvät, miten turvata leipä pöytään seuraavan talven ja kevään yli.

Osalla viljelijöistä on aina ollut jemmassa jyviä, mutta kaikilla ei. Varautumisen viisaus ei tarttunut jokaiseen, vaikka luonnonvoimien koulussa oppia tuli kantapään kautta runsain mitoin, koko ajan, ympäri vuoden, vuodesta toiseen.

Ei muuten ole ollenkaan joutavaa pohtia entisaikojen puheenparsia. Usein niissä piilee viisautta, joka voi kirkastua urbaanillekin eläjälle.

Jo vuoden ajan korona on juntannut välillä unohtunutta varautumisen viisautta ihmisten mieliin. Samalla kulkutaudin velkaiset torjuntatoimet ovat synnyttäneet huolen siitä, että pitkän ajan varautumistoimet on unohdettu tykkänään.

Miten selviämme, jos korona ei katoakaan kesällä, syksyllä, talvella? Miten selviämme koronan jälkeen, jos talous ei elvykään? Miten meille käy, jos maailmaan iskee talouslama kaiken entisen murheen päälle?

Suomen asema maailman onnellisimpana maana perustuu kykyyn varautua pahan varalle yksissä tuumin. Ja se kyky perustuu asioiden juurien ymmärtämiseen. Uuden eteen on uurastettava, vaikka varmuutta onnistumisesta ei ole. Kompastelu ei haittaa, se kun voi estää kaatumasta.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.