Mitä jos palauttaisimme pandat?

Vesa Kärkkäinen

Vesa Kärkkäinen

Ähtärin eläinpuiston väki on nyt täpinöissään. Jos Lumin ja Pyryn treffit ovat sujuneet pääsiäispyhinä toivotusti, kesällä saadaan tietää, odottaako Lumi pikkupandaa. Jos odottaa, perheenlisäystä on luvassa 95-160 päivän kuluttua parittelusta.

Miten hellyttävää!

Siitä on lähes päivälleen neljä vuotta, kun Kiinan presidentti Xi Jinping ja presidentti Sauli Niinistö allekirjoittivat asiakirjan pandojen suojelusta.

Suomi oli 14. maa, jolle Kiina luovutti pandoja hoidettavaksi.

Eikä ihme, että luovutti. Suhteet ovat olleet erinomaisella tolalla aina siitä lähtien, kun maiden väliset diplomaattisuhteet solmittiin 1950. Jo sitä ennen Suomi oli ensimmäisten länsimaiden joukossa tunnustamassa Kiinan kansantasavaltaa.

Pandojen vuokrauksen poliittista ulottuvuutta on tomerasti vähätelty. On esimerkiksi korostettu, että pandojen saamisen taustalla olisi suomalaisen osaamisen hyvä maine Sichuanin metsä- ja luonnonsuojeluhankkeissa sekä pandoille sopiva ilmasto.

Nöyryytys on maalle myrkkyä.

Pandoista ja diplomaattisesta hymistelystä on pitkä matka Kiinan rumaan todellisuuteen.

Amerikkalainen ajatushautomo Newlindes Institute for Strategy and Policy katsoo raportissaan Kiinan hallituksen rikkovan kansanmurhien estämiseen tähtäävää YK-sopimusta monin tavoin.

Raportti toteaa, että Kiinan politiikan ja toimien tarkoituksena on tuhota uiguurit ryhmänä joko kokonaan tai osittain. On henkistä kidutusta, seksuaalista ahdistelua, kulttuurista aivopesua ja leirikuolemia.

Helmikuun alussa pääministeri Sanna Marin (sd.) twiittasi uiguurien kaltoinkohtelusta ja totesi, että kauppa tai talous eivät ole syitä kääntää katsetta pois julmuuksista.

Twiitti ei ehkä mennyt ulkopoliittisen protokollan mukaisesti, mutta sen sisältö oli oikea.

Suomalaisten jos keiden pitäisi ymmärtää, mitä esimerkiksi kulttuurinen aivopesu tarkoittaa. Sellaisen kohteeksi Venäjä yritti Suomea alistaa helmikuun manifestilla 1899.

Vanhastaan tiedetään, että Kiinalle sopii sanoa asioista suoraankin, kunhan ei julkisesti sano. Nöyryytys on maalle myrkkyä. Kulissien takaisilla moitteilla ei vain näytä olevan uiguurien kohteluun vaikutusta. Vaikuttaisiko pandojen palautuskaan Kiinan puuhiin? Tuskin.

Ehkä se tepsisi, jos länsimaat löytäisivät yhteisen moraalisen selkärangan. Silloin ne saattaisivat yksissä tuumin rohjeta estää Kiinan suurvalta-aseman väkivaltaista paisumista.

Kommentoi