Pääkirjoitus 18.4.2021: Oppivelvollisuus oli tärkeä uudistus sata vuotta sitten

Suomessa elää todennäköisesti yhä hmisiä, jotka ottivat ensiaskeleensa opintiellä kiertokoulussa. Viimeiset kiertokoulut lakkasivat vasta 1950-luvun alussa Savon sydänmailla.

Toisin sanoen, vaikka laki oppivelvollisuudesta täytti sata vuotta menneellä viikolla, laki ei tullut heti voimaan maalaiskunnissa 16 vuoden siirtymäajan vuoksi. Lisäksi vielä siirtymäajan jälkeenkin jopa 15 prosenttia lapsista jäi kansakouluopetuksen ulkopuolelle lähinnä syrjäseuduilla, usein tiettömien taipaleiden takana.

Sitkeän eriarvoisuuden taustalla oli maaseutuyhteiskunnan käytännöllinen ajattelu. Koulutusta edellyttäviä työpaikkoja oli vähän, mutta ruumiillista työtä oli sen sijaan tarjolla yllin kyllin.

Myös julkisen talouden kestokykyä puntaroitiin. Oppivelvollisuuslain eduskuntakäsittelyä ruotinut Savon Sanomien pääkirjoitus 30. lokakuuta 1920 epäili, että kuntien kontolle tuleva taloudellinen kuormitus saattaisi käydä liian raskaaksi.

Maalaisliiton kannattama Sippolan linja hävisi eduskunnassa. Sen mukaan alakansakouluille ei olisi rakennettu uusia "huoneustoja", yläkansakoulu olisi maaseudulla muutamaa kuukautta lyhyempi ja alakoulua olisi pidetty "syksyin ja keväin". Kustannukset olisivat sillä tavalla jääneet neljännekseen.

Yksin alakouluihin arvioitiin tarvittavan 2500 uutta opettajaa ja noin tuhat vielä yläkansakouluihin. Lisäksi kansakoulujen rakentamiseen arvioitiin menevän rahaa yhtä paljon kuin opettajien palkkoihin 15 vuodessa.

Yksi puheenaihe on ajan saatossa säilynyt ja se on rahapula.

Myönnytyksenä Sippolan linjalle lakiin kirjattiin täytäntöönpanoajaksi, siirtymäajaksi siis, kymmenen vuoden sijasta 16 vuotta, mistä "porvarillinen sanomalehdistö" sai aiheen syyttää maalaisliittoa sivistysvihollisuudesta. Siitä ei ollut kysymys, vaan ennemminkin siitä, että kun puute rahasta oli oleellinen osa arkea, näkymä yli huomisen ei pysynyt kirkkaana.

Sadan vuoden takainen nurina todistaa tämän päivän suomalaisille, että ainakin yksi puheenaihe on ajan saatossa säilynyt ja se on rahapula. Oppivelvollisuuden pidentämisen yhdeksästä vuodesta 12 vuoteen epäillään epäonnistuvan rahapulan vuoksi.

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen uskoo, että kriittisestä keskustelusta ja jännitteistä huolimatta uuteen oppivelvollisuuslakiin ollaan vielä tyytyväisiä.

Pääjohtajan uskolle on oiva peruste suomalaisen yhteiskunnan valtava kehitysharppaus maatalousyhteiskunnasta nykyisenlaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi, joka ei varmuudella olisi koskaan toteutunut ilman lailla säädettyä velvollisuutta ottaa oppia vastaan. Itsenäistymisen hetkellä Suomen kouluikäisistä vain puolet kävi kansakoulun.

Kommentoi