Urheilun on uskallettava tunnustaa arvoja

Urheilun ja politiikan sekoittamista toisiinsa on juhlapuheissa korostettu, mutta urheilun tarjoamaa pehmeää diplomatiaa on käytetty ja käytetään räikeidenkin ihmisoikeusrikkomusten savuverhona. Mitä suurempi toimija, sitä helpommin väärinkäytöksiä katsotaan läpi sormien.

Valko-Venäjältä evättiin kuukauden kuluttua alkavien jääkiekon maailmanmestaruuskisojen järjestelyoikeudet, kun maan itsevaltainen presidentti Aljaksendr Lukasenka ei suostunut tunnustamaan vaalitappiotaan ja taltutti väkivaltakoneistoillaan opposition mielenilmaukset.

Kesäkuussa Suomi pelaa jalkapallon Euroopan mestaruuskisojen alkulohkon ottelun Pietarissa Venäjää vastaan. Ei puhettakaan siitä, että valtaapitävän eliitin brutaalit toimet ja näytösoikeudenkäynnit olisivat vaikuttaneet Venäjän kisaisännyteen.

Se on Valko-Venäjään verrattuna suuri tekijä niin kuin on Kiinakin, jone on myönnetty seuraavien talviolympialaisten järjestelyoikeudet. Niitä eivät hetkauta uiguurivähemmistön sorto. Jalkapallon maailmanmestaruuskisat menivät lahjuksilla pieneen öljyvaltioon Qatariin, jossa kisapaikkoja on rakennettu siirtotyövoimalla ankeissa oloissa.

Urheiluyhteisön on herättävä siitä Ruususen unestaan, jonka mukaan sitä ei käytettäisi härskisti politiikan välikappaleena. Ennen kuin asiassa tapahtuu edistymistä, se on reilusti tunnustettava. Ajatus siitä, että urheiluspektaakkelien viemisellä voitaisiin vaikuttaa itsevaltaisten valtioiden harjoittamaan politiikkaan on yksinkertaisesti naiivi.

Kommentoi