Iikka Taavitsaisen kolumni: Henry’s Pubin loppu muistuttaa, että seinillä on väliä

Iikka Taavitsainen

Iikka Taavitsainen

Eilen saateltiin yksi aikakausi loppuun, kun Kuopion Henry’s Pubissa järjestettiin viimeiset jamit, jotka striimattiin yleisölle. 50-vuotinen taival monelle rakkaana keikkapaikkana saateltiin loppuun.

Mitä sitten, joku voisi ajatella. Kyllähän maailmassa on tilaa, missä olla ja mellestää.

Mutta tilalla on väliä. Vuosikymmeniä toiminut keikkapaikka on malliesimerkki siitä, miten yksittäinen tila sitoo yhteen sukupolvia. Kun tieto Henry’s Pubin lopettamisesta tuli julki, lukemattomat tavikset ja taiteilijat intoutuivat muistelemaan omia kokemuksiaan paikasta. Syntyi voimakas tunne, tai ainakin riittävä illuusio siitä, että samassa veneessä tässä ollaan. Että on yhä asioita, joista voidaan olla yhtä mieltä.

Samalla korostui ajatus, että koronaepidemian entisestään pirstaloimassa ja eristämässä ajassa, jossa kulttuurin kohtaaminen on yhä useammin yksinäinen ja yksittäinen teko, taiteelle annetut tilat ovat yhtenäiskulttuurin viimeisiä tukipilareita. Seinillä on väliä.

Tila luo taiteelle mahdollisuuksia. Kuopiossa hyvin tiedetään, ettei ole ihan sama, missä sinfoniaorkesteri saa harjoitella ja esiintyä. Jyväskylässä asian kanssa on kipuiltu vuosikymmeniä. Ääni tarvitsee tilaa samalla tavalla kuin kuvataide, teatteri tai elokuvat.

Tila on osa kulttuurikokemusta. Koska kulttuuri on kohtaamisia ja tulkintoja, ympäristöllä on aina oma roolinsa. On erilainen kokemus katsoa elokuva Finnkinon modernissa salissa kuin Kuvakukon historiaa henkivässä ilmapiirissä, tai seurata oopperaa Savonlinnassa Olavinlinnan kivimuurien rajaamalla näyttämöllä kuin Kansallisoopperassa.

Tila luo taiteelle mahdollisuuksia.

Kyse ei ole siitä, että tilan pitää aina olla se uusin ja modernein, toimivinkaan. Henry’s Pubin muisteluissa monet muistivat mainita roudaajien painajaisen eli katutason alle vievät portaat. Ja silti, jos vielä kerran sen pääsisi niihin portaisiin kantamaan kamoja, sanottiin.

Siinä kiteytyy myös tärkein. Pitää syntyä tunne, että tämä paikka on meidän, parhauksineen ja puutteineen. Tämä on odotus, joka kohdistuu esimerkiksi kesäkuussa avattavaan Kuopion museoon kuin myös tekeillä olevaan Kanttilaan. Ajatus ei koske vain kulttuuritiloja vaan yhtä lailla kouluja, työpaikkoja, kahviloita ja urheilutiloja. Hyvä tila, meidän tila.

Tilan lisäksi tarvitaan, tietenkin, tekijöitä. Muuten on vain tyhjä tila.

Jos jollekin on epäselvää, miksi pitää olla kulttuuria, ja kulttuurille tiloja, lainaan lopuksi äänen Laineen Kasperilta, joka verrattomasti kiteyttää syyn seuraavalla tavalla:

”Yhteiskunta ilman kulttuuria, kun se luo vaan sensuuria. Yhteiskunta ilman kulttuuria luo luokkaeroja suuria. Yhteiskunta ilman kulttuuria rakentaa sisällensä muuria. Yhteiskunta ilman kulttuuria on yhteiskunta ilman juuria.”

Kiitos Henkka seinistä ja juurista.

Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja.

Tuhannet ympäri maailman seurasivat Henkan jäähyväisiä: "Se ilta oli varmasti kaikkein huikein koskaan"

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.