Pääkirjoitus 27.4.2021: Tiitisen lista on perusteltua avata

Kansakunnan kehittymisessä olennaista on, että kykenee tekemään tiliä menneisyytensä. Kipupisteitä riittää. Valtiot ovat hoitaneet tai jättäneet hoitamatta niitä kukin tavallaan. Suurvalloista Yhdysvalloissa rotujen välinen eriarvoisuus on yhä syvällä yhteiskunnan rakenteissa. Venäjällä rehottaa korruptio sekä opposiota tukahduttava eliitti ja sen etuoikeudet. Talousmahtiaan rakentavan Kiinan ihmisoikeudet ovat mitä ovat.

Kylmän sodan aikana Suomi tanssi nuoralla idän ja lännen välissä itään päin kallellaan. Suhteet Neuvostoliittoon pohjautuivat YYA-sopimukseen, joka romuttui vasta Neuvostoliiton hajoamiseen vuonna 1992. Käytännössä saman tien Suomi aloitti lähentymiseen länteen, joka johti jäsenyyteen Euroopan Yhteisössä ja yhteisvaluutan euron käyttöönottoon, jolla oli taloudellisen ulottuvuuden ohella turvallisuuspoliittista aspektia.

Suomettumisesta syytetty Suomi otti askeleita lähteen myös puolustuspolitiikassa. Se hankki amerikkalaiset Hornet-hävittäjät. Suomalaiset ovat osallistuneet myös monikansallisiin sotaharjoituksiin, joissa on ollut mukana Naton jäsenmaita.

Suomessa maan historiaa on käsitelty varsin kattavasti. Vuoden 1918 sisällissodan haavat olivat syvät, kun Suomi joutui puolustamaan itsenäisyyttään itänaapuria vastaan. Se ei olisi onnistunut ilman kansallista yhtenäisyyttä, joka on ollut Suomen menestystarinan keskeisin selittäjä näihin päiviin.

Tässä taustassa kummallista on, ettei niin sanottua Tiitisen listaa Itä-Saksan turvallisuuspalvelun Stasin kanssa mahdollisesti yhteistyötä tehneistä henkilöistä ei ole avattu edes tutkijoiden käyttöön. Tutkijoilla on ollut mahdollisuus pyytää listaa kuuden vuoden ajan. Pyyntöjä on tullut, mutta ne on evätty.

Presidenteistä Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari puolsivat listan julkaisua eli nopeasti sen jälkeen, kun Supon silloin päällikkö Seppo Tiitinen sai sen haltuunsa Länsi-Saksan tiedustelupalvelulta vuonna 1990. Myös Tiitisen mielestä häneltä nimensä saaneen listan voisi julkaista (Savon Sanomat 24.4.).

Supo ei ole entisen päällikkönsä kanssa samaa mieltä. Se perustelee listan salaamista yhä sillä, että sen antaminen tutkijoille voisi haitata kansainvälistä tiedusteluyhteistyötä. Kysymys kuuluu, miten vuosikymmeniä vanhan 18 nimen listan pitäminen lukkojen takana vaarantaa Supon asemaa vai onko pikemminkin kysymys eräänlaisesta itsesensuurista - sisäisestä suomettumisesta?

Suomellakin on yhä opittavaa menneisyydestään, että tulevaisuus olisi parempi. Vaikka Tiitisen listan avaaminen saattaisi olla joillekin siinä oleville henkilöille kiusallista, etusijalle on asetettava, kuinka avoimesti maamme osaa kirjoittaa historiaansa.

Kommentoi