Päätoimittajalta: Työ on juhlansa ansainnut

Seppo Rönkkö

Seppo Rönkkö

Vappupäivä on yleisen mielikuvan mukaan työväen juhla. Sitä se olikin takavuosikymmeninä, kun kulkueiden kärjessä liehuivat punaliput ja torien puheissa julistettiin tulikivenkatkuista sanomaa.

Meno on tasaantunut, eikä vain joukkokokoontumisia rajoittavan koronapandemian takia. Sinällään poliittisille sanomille ja vaihtoehdoille on nyt tilausta, kun kuntavaalit ovat puolentoista kuukauden kuluttua.

Niihin lähdetään ennakkoarvioiden mukaan poikkeuksellisista asetelmista. Ei vähiten puoliväliriihessä nähdyn hallituspuolueiden välisen otattelun takia. Euroopan elvytyspaketti politisoitui perustuslakivaliokunnassa, ja kannatussiirtymiä ennakoivat mielipidemittaukset tuovat niin ikään värinää vaalikentille.

Vappu ei ole vain poliittista julistusta tai työväen juhlaa. Se on virallinen liputuspäivä, jolloin ylioppilaat sonnustautuvat valkolakkiinsa. Piknikeillä nautitaan muutakin kuin simaa karnevaalitunnelman nostattamiseksi.

Ja ennen kaikkea: vappu on suomalaisen työn päivä.

Kansamme työteliästä ja tunnollista. Kansainvälisesti maamme muistetaan yhä siitä, kuinka se maksoi etuajassa raskaat sotakorvauksensa jälleenrakennuksen ohessa. Silloin luotiin pohja köyhän, syrjäisen valtion teollisuudelle.

Suomi tiedetään monin tavoin edelläkävijäksi. Muotoilumme on kansainvälisesti tunnistettavaa. Vertailukelpoinen koulutusjärjestelmä on luonut osaamista, jolla syntyi vaikkapa aikansa käsipuhelinjättiläiseksi kasvanut Nokia. Tutkimusten mukaan onnellisiakin olemme, vaikka ei sitä uskoisi osoiteltaviksi riittävien epäkohtien määrän perusteella.

Työn arvo ja arvostus nousee, kun sitä ei ole. Se on loogistakin. Korkeasuhdanteessa työmahdollisuuksia riittää. Työntekijöillä on vara mistä valita. Suosituimmilla toimialoilla yritykset kilpailevat työntekijöistä.

Päinvastaisessa tilanteessa syntyy työvoiman ylitarjontaa. Ei ole työtä, mitä tarjota. Viimeistään silloin huomataan, kuinka tärkeää työn tekeminen onkaan. Näin, vaikka elämän pitää olla paljon muutakin kuin työntäyteistä.

Työ on hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen elementti, koska ilman työntekijöitä ei ole hyvinvointiyhteiskuntaakaan, joka kykenee huolehtimaan heikko-osaisemmistaan. Niistäkin, jotka ovat ilman työtä lyhyt- ja varsinkin pitkäaikaisesti.

Kun työtä on tarjolla, sen pitää aina olla selvästi houkuttelevampi valinta kuin joutilaaksi jääminen. Siitä päättäjien on osaltaan huolehdittava. Jos näin ei ole, työlle olisi kovin onttoa varata oma juhlapäivänsä, jonka se ehdottomasti ansaitsee.

Kommentoi