Vesa Kärkkäisen kolumni: Väkivaltaa on vastustettava tosikkomaisesti

Vesa Kärk

Vuosikymmeniä sitten istuin lentokoneessa, joka teki varhaista lähtöä Rissalasta Helsinkiin. Lentoemäntä jakoi aamun lehtiä, kun erään matkustajan laukusta alkoi kuulua pirinää. Lentoemäntä pysähtyi ja kysyi, mikä tuo on. Ennen kuin herätyskellon omistaja ennätti vastata, toiselta puolelta käytävää kanssamatkustaja kommentoi: se on varmaan pommi. Ei auttanut, että minä ja muutama muu sanoimme yhteen ääneen, että se oli vain vitsi. Lehtipino putosi lentoemännän käsistä ja nainen marssi koneen kapteenin puheille. Lopulta Siilinjärven nimismies tuli ja talutti miehen pois. Matkalaukkupinosta päätellen herralla olisi ollut pitkä matka edessä.

Miksi muistella vanhaa tapausta juuri nyt?

Siksi, että lentokone sopii oivallisesti demokraattisen järjestelmän vertauskuvaksi. Meillä Suomessakin on asioita, joista ei pidä koskaan laskea leikkiä ja joihin pitää suhtautua erityisen tosikkomaisesti.

Lukekaapa, millaista keskustelua internetissä käydään nyt, kun entiseen ulkoministeriin Timo Soiniin (sin.) kohdistunutta pahoinpitely-yritystä käsitellään oikeudessa. Helsingin Sanomien uutisen perässä eräs katsoo, ettei oikeuden resursseja pidä tuhlata "näin olemattomiin asioihin". Toinen komppaa toteamalla, että "Itse asiassa muovipullolla saa aikaan tuskin kipua". Iltalehdessä yksi kommentoija arvioi, että "kaverihan esitti vain mielipiteensä mitä mieltä on kyseisestä herrasta".

Tammikuussa entinen pääministeri Juha Sipilä (kesk.) joutui 38-vuotiaan miehen hyökkäyksen kohteeksi eduskuntatalon lähistöllä. Tuolloinkin uutisten yhteydessä oli paljon kommentoijia, jotka vähättelivät hyökkäyksen vakavuutta. Jopa silloinen eduskunnan turvallisuusjohtaja vähätteli väkivallantekoa.

Joulukuussa neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen tuomittu kolmikymppinen mies oli puolestaan uhkaillut sisäministeri Maria Ohisaloa (vihr.), mutta ei katsonut syyllistyneensä rikokseen, vaikka kertoi ajavansa pommirekan poliisilaitokselle. Perustelu oli, ettei hän pystyisi käyttämään väkivaltaa.

Sanoimme yhteen ääneen, että se oli vain vitsi.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) lähelle pääsi vuonna 2012 mies, joka silminnäkijöiden mukaan sanoi, että "tulin leikisti tappamaan sinut".

Tosikkous väkivaltaa kohtaan sopii tietysti kaikkialle yhteiskuntaan. Miksi sitten pitää korostaa, että poliitikkojen koskemattomuus kuuluu demokratiassa erityisen tarkasti varjeltavien asioiden joukkoon?

Leikin varjolla väkivallasta voi kuin varkain tulla politiikan arkinen työkalu kuten se maailmalla monessa maassa on. Se ei ole ilo kenellekään.

Kommentoi