Pääkirjoitus 15.5.2021: Perussuomalaiset pilkkaavat politiikkaa

EU:n elvytyspaketista käyty keskustelu eduskunnassa on ollut murheellista seurattavaa. Perussuomalaiset ovat venyttäneet asian käsittelyä puheenvuoroilla, jotka ovat olleet asiasisällöltään lähinnä toistoa ja lainauksia aikaisemmista puheenvuoroista. Sinänsä laillinen jankkaus ei ole pitkään aikaan tuonut mitään uutta esille. Perussuomalaiset ovat päättäneet pilkata avoimesti suomalaisen parlamentarismin historiaa, sen perinteisiä käytäntöjä ja tapoja. Toisin sanoen he haluavat osoittaa halveksuvansa politiikkaa, joka on määritelmällisesti yhteisten asioiden hoitoa. Lopputulos ei puutaheinää puhumalla muutu, sen tietävät perussuomalaiset itsekin. Miksi siis jatkaa? Mitä perussuomalaiset riitaa haastavalla toiminnallaan tavoittelevat?

Eduskunnassa on totuttu, että puhemiehistöön valitut henkilöt kunnioittavat eduskunnan työjärjestystä. Se on tarkoittanut tähän saakka muun muassa pitäytymistä myös syntyneissä käytännöissä, mikä on ollut omiaan rakentamaan luottamusta järjestykseen asioiden käsittelyssä. Puhemiehistön on katsottu olevan puolueiden sisäisten ja keskinäisten juonittelujen ylä- ja ulkopuolella, mikä on näkynyt siinä, etteivät puhemies sen paremmin kuin varapuhemiehetkään suosi oman puolueensa edustajia, esimerkiksi puheenvuoroja jakaessaan.

Varapuhemies Juho Eerolan (ps.) vihjaus siitä, että hän saattaisi tilaisuuden tullen toiminnallaan estää tukipaketin läpimenon, oli harkittu loukkaus eduskunnan menettelytapoja kohtaan. Puhemies Anu Vehviläisen (kesk.) oli käytännössä pakko hyllyttää Eerola tehtävästään sen estämiseksi, ettei vain yön tunteina lipsahtaisi eduskunnan enemmistön tahdon vastainen päätös läpi. Sehän olisi mahdollista, jos isossa salissa oppositiolla olisi paikallaolevista hetkellisesti enemmistö. On selvää, että muiden puolueiden silmissä Eerola on menettänyt uskottavuutensa ja luotettavuutensa. Perussuomalaisten on aiheellista etsiä uusi edustaja Eerolan tilalle.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) johtama hallitus on toiminut suhteessa EU:n elpymisvälineeseen Suomen edun mukaisesti, mutta ei ole osannut tuoda asiaa esille oikealla tavalla. Elpymisvälineen ongelmallisuus kiteytyy pelkoon yhteisen velan muuttumisesta käytännöksi ja keskustelu EU:ssa osoittaa, että pelkoon on myös aihetta. Olisi yhä asialle eduksi, jos pääministeri pohtisi EU:n tulevaa kehitystä kauhuskenaarioidenkin valossa ja vielä vääntäisi rautalangasta, miksi elpymisvälineen hyväksyminen on silti sen hylkäämistä parempi vaihtoehto Suomelle ja suomalaisille.

Mitä perussuomalaiset riitaa haastavalla toiminnallaan tavoittelevat?

Kommentoi