Pääkirjoitus 18.5.2021: Ehdokkaita karkottava puhe on yhteinen pulma

Kaksi vuotta sitten Viha vallassa-kyselyyn vastanneista kuntapäättäjistä 42 prosenttia ilmoitti , että heidän halunsa osallistua julkiseen keskusteluun oli vähentynyt vihapuheen ja häirinnän vuoksi. Nyt STT:n selvityksen mukaan keskustelukulttuuri karkottaa ehdokkaita. Valtioneuvoston teettämän kyselytutkimuksen tulos vaikuttaa siis toteutuneen myös käytännössä.

SDP:n järjestöpäällikön Jenny Suomisen mukaan (Savon Sanomat 17.5.) lähes kolmasosa ehdolle kysytyistä oli ilmoittanut kielteisen keskustelukulttuurin syyksi olla asettumatta ehdolle.

Ilmiö on tunnistettu myös vihreissä, vasemmistoliitossa, keskustassa, RKP:ssä ja kokoomuksessa. Sen sijaan perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien suunnalta kerrotaan, ettei ehdokashankinta ole vihapuheen tai häirinnän vuoksi vaikeutunut.

Olisi virhe ajatella, että vihapuhe ja häirintä olisi lähtöisin ainoastaan jostakin tietystä puolueesta, esimerkiksi perussuomalaisista. Käsi sydämelle poliitikot kaikissa puolueissa: synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

On helppo todeta, että joidenkin perussuomalaisten puheet ovat monta kertaa kulmikkaita ja ajoittain täysin sopimattomia julkisesti esitettäviksi. Yhtä lailla voidaan sama moite kohdistaa usein myös muiden puolueiden edustajiin, jotka kenties taitavampina kielenkäyttäjinä osaavat esittää vihansa, häirintänsä ja ilkeilynsä näennäisesti sovinnaisemmalla tavalla, mutta joiden henkilöön kohdistuvat solvaavat viestit ovat yhtä kaikki sopimattomia.

Lienee selvää, että ongelmia syntyy usein silloin, kun asia-argumentit loppuvat. Vihapuhetta tutkineen Tuija Saresman mukaan vihapuhe on sukupuolittunutta niin, että naiset joutuvat sen kohteeksi miehiä useammin. Myös vähemmistöt ja vähemmistöjen oikeuksia puolustavat joutuvat muita herkemmin vihapuheen kohteeksi. Olisiko niin, että naiset ovat sanavalmiimpia kuin miehet, jotka turvautuvat rumiin temppuihin häviölle jäädessään?

Ongelmia syntyy usein silloin, kun asia-argumentit loppuvat.

On syytä tarkentaa, että poliitikko joutuu heti tietynlaisen tarkkailun alle, kun hän tulee valituksi luottamustehtävään. Politiikkaan mukaan lähtevän ihmisen on se hyväksyttävä. Asiallinen keskustelu kaikista politiikan kysymyksistä on jatkuvasti paikallaan. Oma kanta on hyvä aina perustella, eikä tiukkojakaan keskustelutilanteita pidä vierastaa. Kunnioittavan keskustelun ilmapiirissä syntyy parempia päätöksiä.

Ehdokkaita karkottava keskustelukulttuuri voi irvokkaimmillaan johtaa kovaäänisimpien valtaan. Kuka silloin puolustaa heikkoja, hiljaisia ja syrjäänjoutuneita? Vihapuheen ja kärjekkään verkkokeskustelun tervehdyttäminen demokratiaa kunnioittavaan suuntaan on jokaisen puolueen ja jokaisen yksilön vastuulla.

Kommentoi