Outi Poikosen kolumni: Onnea koulun päättävä nuori, nauti elämästä

Outi Poikonen

Outi Poikonen

Uutiskanavat joka puolella Suomea täyttyivät viime viikolla hienoista otsikoista, kuinka hurjan määrän älliä muutamat ylioppilaat olivat tempaisseet kirjoituksissa.

11 laudaturia on uskomaton suoritus, eikä tietenkään keneltäkään pois.

Oppimistulosten komeat kärkitilat luonnollisesti motivoivat seuraavia opiskelijasukupolvia tavoittelemaan samanlaisia saavutuksia, mutta samalla ne ahdistavat isoja joukkoa lapsia.

Opiskelun kilpajuoksu näyttää alkavan tänä päivänä kovin aikaisin.

Koulumenestykseen liittyvät teemat ovat näkyneet viime päivinä myös sosiaalisessa mediassa. Twitterin perusteella 13-vuotiaat suomalaiset saattavat murehtia, jos kokeesta tuleekin kympin sijaan vain 9,5.

Yläkoulun seiskaluokkalainen voi tehdä numeroistaan johtopäätöksen, että ei olekaan riittävän hyvä yliopistoon. Ysipuolen numerot, kun eivät riitä maan parhaimpiin lukioihin.

Opiskelun kilpajuoksu näyttää alkavan tänä päivänä kovin aikaisin.

Me nelikymppiset Mauno Koiviston ja Martti Ahtisaaren tasapäistämisen kulta-aikaan lapsuuden ja nuoruuden viettäneet keskivertotodistuksia repineet emme pääsisi niillä pahveilla tänä päivänä yhtään mihinkään.

1990-luvulla lukio oli laman jälkeenkin mahtava oppilaitos, jonka aikana sai vielä rauhassa miettiä, miksi isona haluaa. Haahuilla kurssien välillä, kompuroida ainevalinnoissaan ja tehdä oivalluksia työaikuisuudestaan.

Kun kuuntelee tulevia abiturientteja, niin lukio 2020-luvulla taas tuntuu olevan suorituskeskeinen ja stressaava paikka, jossa ei ole varaa tehdä virheellisiä kurssivalintoja, arvosanoista puhumattakaan. Se on tuutti, jossa keskenkasvuisen pitää menestyä päivästä yksi lähtien, tai muuten jatko-opintohaaveet saa vetää vessanpöntöstä alas.

Ylioppilastodistuksen painoarvoa kasvattanut korkeakouluhaun valintakoeuudistus on yliopistotutkija Markku Vanttajakin mielestä (SS 23.5.2021) nyt ”systeemi, jossa ihmisen kohtalo sinetöidään liian nuorena”.

Vielä 20 vuotta sitten tähän aikaan vuodesta oli kirjoitusten jälkeen luvallista sanoa, ettei 12 vuoden kouluputken perään aio hae yhtään mihinkään korkeakouluun, vaan seuraava 12 kuukautta on pyhitetty välivuodelle: pakata matkalaukun au pair-kohteeseen ja seikkailla elämässä niin syvällä kuin parikymppinen kuin vain voi.

Kirjoittaja on urheilutoimittaja.

Kommentoi