Nimellä Iikka Taavitsainen: Kesäuusinta, joka kannattaa kokea – maistanko veren ja suolaisen hien maun uudella tavalla tai havainnoinko jotakin uutta saavuttamattoman rakkauden äärettömästä lohduttomuudesta?

Iikka Taavitsainen

Iikka Taavitsainen

Kesäuusinta on useimmille kirosana, mutta itselleni se on perinne.

Luen vähintään kerran vuodessa, yleensä juurikin kesälomalla, samat kaksi novellikokoelmaa. Toinen on Annie Proulx’n vuonna 1999 julkaisema Lyhyt kantama: Kertomuksia Wyomingista, joka nimensä mukaisesti kertoo elämästä karussa ja harvaan asutussa Wyomingin osavaltiossa. Lukiessa suu kuivuu yhtä lailla sanojen väleistä nousevan pysähtyneisyyden pölyn kuin siihen alistuvien tunkkaisten ihmiskohtaloiden vuoksi. Tunnetuin kokoelman novelleista on Brokeback Mountain, josta Ang Lee ohjasi samannimisen elokuvan vuonna 2005. Se ei ole kokoelman synkin tarina, ei lähellekään.

Kovin valoisa ei ole toinenkaan kestosuosikeistani, F.X. Toolen (oikealta nimeltään Jerry Boyd) Miljoonan taalan tyttö -kokoelma. Kaikki kirjan novellit käsittelevät tavalla tai toisella nyrkkeilyä, ja tarinat iskevät haavoja niin silmäkulmiin kuin sieluunkin. Clint Eastwood kokosi nimitarinasta sekä parista muusta novellista Million Dollar Baby -elokuvan, joka kahmi vuonna 2005 tärkeimmät Oscarit.

Erityisesti näitä teoksia lukiessa rakastan sitä, kuinka novelli on usein fragmentti, katkelma ajasta ja paikasta, joka esittää vain ja ainoastaan oleellisen. Pelkistämisessä piilee kauneus, sillä pikavisiitti tarinassa jättää kutkuttavasti mielikuvitukselle tilaa rakentaa maailmaa sanojen ympärille.

Mutta miksi tavata samoja tekstejä vuodesta toiseen, kun uusia kirjoja julkaistaan koko ajan enenevissä määrin? Siksi, että kirja ei ole kertakäyttöhyödyke, vaikka kirjojen elinkaari onkin lyhentynyt. Muuttuvassa maailmassa painetut tekstit edustavat yhä pysyvyyttä, ja pysyvyys tuo tuttuutta ja turvaa.

Sosiaalisen median äkkipikaisuuden, katkeruuden ja kelvottoman kieliopin vastapainoksi huolellisesti jäsennellyt tekstit tarjoavat rauhaa tehdä tulkintoja ilman, että on kiire päteä, nokittaa tai pahoittaa mieltään. Fiktiivisten hahmojen epäoikeudenmukaisuuksien kanssakin on helpompi elää kuin todellisten.

Kelvottoman kieliopin vastapainoksi huolellisesti jäsennellyt tekstit tarjoavat rauhaa tehdä tulkintoja.

Koska kirja ei muutu mutta ihminen muuttuu, saman kirjan lukeminen on myös verraton mahdollisuus koetella itseään elämänkaaren eri vaiheissa tuttua tekstiä vasten: näenkö nyt hahmot ja heidän ratkaisunsa eri tavalla, ymmärränkö ehkä paremmin vai paheksunko syvemmin. Maistanko veren ja suolaisen hien maun uudella tavalla, havainnoinko jotakin uutta saavuttamattoman rakkauden äärettömästä lohduttomuudesta?

Kerran kesässä on hyvä laittaa itsensä kirjallisen peilin eteen ja pohtia, onko näkymä muuttunut. Se on kesäuusinta, joka kannattaa kokea.

Kirjoittaja on kulttuurituottaja.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut