Vesa Kärkkäisen kolumni: Mistä raha tulee ja minne se menee?

Vesa Kärkkäinen

Vesa Kärkkäinen

Otsikon kysymykset tulivat äskettäin vastaan, kun yrittäjäystäväni välitti minulle WhatsApp-viestin. Siinä kerrottiin yhdestä rahoituspäätöksestä. Kyse on tutkimushankkeesta, joka "tutkii tapoja, joilla queer- ja transaktivistit ottavat itselleen tilaa ja luovat uusia maailmoja".

Puoli miljoonaa euroa semmoiseen.

Ystäväni totesi, että jos tuo on totta, hän ei koskaan olisi voinut kuvitella, miten löysässä raha voi olla jossakin päin yhteiskuntaa.

Ystäväni on itse hakenut ja saanut tukea moniin hankkeisiin, joiden ansiosta liiketoiminta on kasvanut. On syntynyt työpaikkoja kymmenille ihmisille. Joka kerta veroraha on ollut lujassa kuten kuuluu ollakin. Ystäväni kysyi uudelleen, voiko tuo hanke olla totta. Lupasin ottaa selvää.

Totta se on. Kyse on yhdestä Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen akatemiahankkeesta. Kaikkiaan 71 hanketta sai 29,5 miljoonaa euroa toukokuun lopulla.

Veronmaksuhaluja koetteleva hanke itsessään osoittaa, ettei sen paremmin rahan jakajalla kuin rahan hakijalla ole tainnut olla kunnollista käsitystä, mistä raha tulee. Jos olisi käsitys, olisi myös ymmärrys siitä, miten kovalla työllä yrittäjät eri aloilla ja eri puolilla Suomea luovat työtä ja toimeentuloa, jotta akatemioilla olisi mitä jakaa.

Miten löysässä raha voi olla?

Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimukseen mahtuu monenlaista, mutta onko pakko mahtua kaikenlaista?

Hankkeen rahoitusperusteitakin merkittävämpi kysymys on, mitä nykyään voi sanoa julkisesti ja mitä ei.

Huomasin pohtivani, että taitaisi olla helpompi olla nostamatta asiaa esille, koska joutava jymmäkkä siitä vain syntyy ja maalitusoperaatio. Julkisen möyhennyksen jälkeen otsa on täynnä leimoja, joita siihen on somekirveillä lyöty.

Ajan ilmiö se on, että tuntuu paremmalta jättää sanomatta. Kun julkiseen keskusteluun ilmaantuu uusi aihe, mielipiteiden julkaisualustoilla pystytetään heti rintamalinjat. Ja sitten alkaa ankara taistelu.

Tukalinta on heillä, jotka kärvistelevät rintamalinjojen välissä ja kyselevät, voisiko asioista keskustella rauhallisemmin.

Toukokuussa Suomen Akatemia ilmoitti huolensa tieteen rahoitukseen kohdistuvista valtion menoleikkauksista. Vuodesta 2023 lähtien tutkimushankkeiden vuotuinen myöntövaltuus kutistuu 10 miljoonaa euroa.

En osaa olla säästöstä pahoillani, jos se asettaa hankkeita nykyistä tiukemmin tärkeysjärjestykseen niiden yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, merkittävyyden ja hyödyllisyyden perusteella.

Kommentoi