Pääkirjoitus 19.6.2021: Ruotsin hallituskriisi voi kertoa Suomelle tulevasta

Ruotsin sosiaalidemokraattinen pääministeri Stefan Löfven sinnittelee pitääkseen vähemmistöhallituksensa pystyssä. Epäluottamusäänestys tulee valtiopäivien päätettäväksi maanantaina aamupäivällä.

Enemmistöhallituksiin tottuneessa Suomessa on helppo naureskella länsinaapurin hallituskriisille, joka näyttää aivan kummalliselta.

Aikaisemmin vähemmistöhallituksen tukijana pysytellyt vasemmistopuolue sydämistyi, kun hallitus ryhtyi selvittämään vuokrasääntelyn vapauttamista. Idea on sallia uusien asuntojen vuokraaminen markkinahintaan. Vasemmistopuolue pelkää, että sääntely lakkaisi pian vanhoiltakin asunnoilta. Niinpä se torstaina ilmoitti epäluottamuksesta hallitusta kohtaan.

Ruotsidemokraatit, kristillisdemokraatit ja maltillinen kokoomus ryntäsivät saman tien vasemmistopuolueen tueksi, vaikka niistä ainakin kokoomuksen voisi kuvitella kannattavan vuokrasääntelyn vapauttamista.

Vähemmistöhallituksen heikkous paljastui Ruotsissa alastomimmillaan. Kun yksittäisissä asioissa tehdyt kompromissit eivät äkkiä kaikille hallitusta tavallisesti tukeville puolueille käykään, poliittinen tilanne saattaa kärjistyä nopeasti. Nyt niin kävi, koska kokoomuksessa valtapoliittiset pyrkimykset ohittivat asiakysymykset ja vetivät leikiten sivummalle periaatteista pyhimpiäkin.

Laskiko pääministeri Löfven väärin? Luottiko hän kokoomuksen pysyvän vuokrasääntelyasiassa hallituksen puolella, vaikka puolue onkin ilmoittanut ensisijaiseksi pyrkimyksekseen hallituksen kaatamisen? Ellei sopua viikonlopun aikana löydy, edessä ovat todennäköisimmin uudet vaalit.

Edessä ovat todennäköisimmin uudet vaalit.

Suomessa on totuttu, että Ruotsissa koetuilla ilmiöillä on tapana siirtyä Pohjanlahden yli ennemmin tai myöhemmin. Toistaiseksi poliitikot ovat saaneet enemmistöhallitukset kokoon, mutta puoluekentän pirstaloituminen saattaa raivata tietä vähemmistöhallituksille myös Suomessa. Viimeisin vähemmistöhallitus on 1970-luvulta, Martti Miettusen kolmas hallitus ja varsinaista vähemmistöhallitusten kulta-aikaa oli 1920-luku, jolloin niitä oli yhdeksän.

Onko vähemmistöhallitus sitten huonompi kuin enemmistöhallitus? Se lienee maku- ja tottumiskysymys. Hallituksen sisäisten kompromissien sijaan tulevat jatkuvat neuvottelut eteentulevista asiakysymyksistä hallituksen ulkopuolisten puolueiden kanssa. Pitemmän päälle siitä saattaa seurata, että vaalikamppailuissa korostuvat yksittäiset asiat kokonaisvaltaisemman politiikan sijasta ja siitä välittämättä. Jos niin käy, se ei varmuudella ole hyvä asia.

Kommentoi