Nuorten toimituksen Venla Pelttarin kolumni: "Tämä tuntuu ihan älyttömältä, että muodin mukana kulkevan on pakko käyttää rahojaan uusiin ja paremman mallisiin farkkuihin"

Venla Pelttari

Farkkumuoti muuttuu koko ajan ja minusta tuntuu, että olen sen takia melkein koko ajan farkkukaupoilla. Tiedän kyllä, ettei minun tarvitsisi olla koko ajan kulkemassa muodin viimeisimpien käännösten mukana, mutta kuitenkin muiden kulkiessa uusissa vaatteissa tunnen väistämättäkin alemmuuden tunnetta kaksi vuotta vanhoissa housuissani.

1990-luvulla farkut olivat ylisuuret ja vedetty löysästi alas ”lökäpöksyiksi”. Milleniumin vaihtuessa vyötäröstä tuli matala ja lahkeista löysähköt. 2010-luvun alussa housut olivat tiukat pillifarkut ja lopussa korkeavyötäröiset ”mutsifarkut”. Nyt muotiin palaavat korkeavyötäröiset ja suora- ja leveälahkeiset farkut.

Muutokset eroavat toisistaan juuri sen verran, että muodin mukana kulkevan on pakko käyttää rahojaan uusiin ja paremman mallisiin housuihin. Tämä tuntuu ihan älyttömältä!

Farkkukangas on ongelmallista itsessään. Kankaan ja farkkujen tuottamiseen tarvitaan valtavasti vettä ja erilaisia kemikaaleja. Vuonna 2019 Helsingin Sanomat uutisoi yhden farkkuparin valmistamiseen kuluvan jopa yli 10 000 litraa vettä, kun huomioidaan puuvillan kasvatus, kankaan valmistaminen ja käsittely. Tuo määrä vastaa yhden ihmisen 17 vuoden juomavesiä. Lisäksi farkkuja, kuten monia muitakin vaatteita, tuotetaan usein epäeettisissä työoloissa.

Blogissaan helsinkiläinen vastuullisuusvaikuttaja Outi Pyy kirjoittaa farkkukankaan laadun huonontuneen. Nykyään kankaaseen on lisätty valtavasti elastaania, joka hankaloittaa valtavasti kankaan kierrättämistä. Usealle tutut farkkujen ”polvipussit”, jotka vaivaavat usein mieltäni, ovat osaksi elastaanin ja huonon laadun vika. Siksi ostamalla hieman kalliimmat farkut, voi välttyä tältä ongelmalta. Tämä tosin syö suuren osaa minunlaiseni opiskelijan rahoista, joten ymmärrän, jos superkalliiden laatufarkkujen ostaminen ei houkuttele.

Näitä ongelmia ei usein tule edes ajatelleeksi. Kuitenkin kangas kestää nykyäänkin kohtalaisen hyvin. En muista edes, olisinko käyttänyt ainoitakaan farkkujani niin kauan, että ne olisivat kuluneet puhki. Tämä huomio on mielestäni hyvin huolestuttava. Pikamuodin yleistyessä maapallolla hukutaan kohta pari vuotta käytettyihin farkkuihin ja muihin vaatteisiin, jotka eivät ole enää muodissa.

Nykyään pinnalle ovat nousseet erityisesti nuorten suosioon kirpputorit ja kierrätysmuoti. Ne hidastavat muodin muuttumista vaatteiden mallien osalta ja vähentävät halpojen vaatteiden tuottamista lisäämällä kysyntää laadukkaita vaatteita ja farkkuja kohtaan.

Lisäksi ihmiset saavat kierrätettyä vanhat farkkunsa, jotka ovat ostaneet massan mukana, mutta jotka eivät oikeasti edes imartele heitä.

Mutta voiko yksi ihminen oikeastaan vaikuttaa farkkumuodin muuttumisen ongelmallisuuteen? Tässä voisi auttaa se, ettei yhtä tiettyä muotia olisi olemassa. Tai jos ihmiset pystyisivät kehittämään itselleen oman tyylin ja hyväksymään sen, ettei tarvitsi omistaa uusimpia vaatteita, jotka vastaavat mallinukkejen päällä olevia ”uusinta muotia mukailevia” housuja. Tämä olisi kuitenkin minullekin hankalaa, joten luulen mahdollisen muutoksen tulevan vasta, kun ihmiset pystyvät olemaan vastaamatta pikamuotiliikkeiden houkutuksiin.

Kirjoittaja kuuluu Savon Sanomien nuorten toimitukseen.

Kommentoi