Atso Almilan kolumni: Oletteko muuten huomanneet?

Atso Almila

Atso Almila

Tuttu tie turruttaa.

Muistan isoisäni, joka ajoi 60-luvulla kesäviikonlopuiksi mökille töistä. Tie oli kuin vanha hansikas kädessä, joten kommentti kuului, ”tämän osaisi unissaankin”. Eipä hän rattiin nukahtanut, eikä silloisen Simcan komentosillalla ollut juuri häiriötekijöitä keskittymistä hajottamassa. Radiokin toimi hyvin vain osan matkaa.

Tuon aikuisissa autoissa oli ajotuntumaa, ohjausvirhe keinautti lotjaa heti uhkaavasti. Tien pomput tuntuivat ja moottorin ääni kuului. Ajo oli selkeästi vielä suoritus. Piti hallinnoida peliä aktiivisesti koko ajan ja tarkkailla niin nopeusmittaria kuin välitöntä ympäristöään.

Piti olla hereillä.

Tien tuttuuden riskit ovat – ajoneuvosta ja kulkutavasta riippumatta – mielikuvassa, että ”ei sieltä eilenkään ketään tullut”. Entä ottaako autoilijaa pattiin vieraamman suoran 60:n kilometrin nopeusrajoitus, vaikkei syytä näy? Puskien takana onkin ehkä asutusta. Sitä ajaa pienen kylän läpi, vaikkei asiaa oikein huomaa kuin postilaatikoista pihatieliittymissä.

Jospa postilaatikon takaa tuleekin pyöräilevä pikkulapsi?

Tien tuttuuden riskit...

Olisi väärin sanoa, että vain autoilu on muuttunut mukavaksi konttorin jatkeeksi, jossa huomion jakavat yhä useammat laitteet, joita helposti houkuttuu näpräämään.

Tämä oman älymme popsineeseen laitteeseen keskittyminen haittaa myös monien kevyen liikenteen kulkijoiden reaktiokykyä. Voi tulla joku vastaan –  tolpan muodossakin (vaikkei se liiku, odottaa vain kulkijaa, jolla on naamansa ruudussa). Pienikin vauhti saattaa olla tuolloin turmiollista.

No, oletteko siis huomanneet?

Haapaniemenkadun alapää on ollut pitkään ja on vielä vajaat pari kuukautta kielletty tyystin henkilöautoliikenteeltä, kun taidelukion uudisrakennustyön vuoksi käytössä on vain yksi kaista – linja-autoille.

Silti näen ohi kävellessäni kymmenien autojen hurauttavan surutta kapeaa väylää, eli ei ole hoksattu. Mutta uskoisinko lain rikkomiseen ehdoin tahdoin? Vai onko merkintä vain liian huomaamaton?

Vastuu on kaupungin liikenteen järjestelyissäkin. Kun totutuille reiteille, jotka tunnemme kuin hansikkaamme, tehdään dramaattisia väliaikaismuutoksia, merkinnän täytyy olla ylimääräisellä selkeydellä ja varoituksilla tehty. Tiedottaa täytyy – ja pitää valvoa paikalla aina välillä erehtyjiä opastaen.

Mutta lopulta: itse olisi pitänyt huomata…

Kirjoittaja on kuopiolainen kapellimestari ja säveltäjä.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut