Yliopistot eivät ole vapaita vaikutteilta ja niitä pyrkivät ohjaamaan monet eri tahot omine intresseineen. Juuri nyt pinnalla on osaavan työvoiman tarjonnan lisääminen laajentamalla merkittävästi yliopistokoulutusta.
Tuoreen yliopistojen mainetutkimuksen perusteella poliitikkojen lisäksi myös suuri yleisö mieltää yliopistot lähinnä kouluttajiksi. Eikä siinä mitään, kun vain muistetaan, että yliopistokoulutus pohjaa aina tieteeseen ja tutkimukseen.
Odotukset innovaatioille ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiselle tieteen ja tutkimuksen avulla kasvavat myös koko ajan. Tutkimus-, kehitys- innovaatiotoiminnan (TKI) kulujen nosto neljään prosenttiin BKT:sta on kirjattu myös hallitusohjelmaan. Se vaatisi satojen miljoonien eurojen julkisia ja yksityisiä lisäpanostuksia tutkimukseen. Silti hallitus leikkaa keskeisen tutkimusrahoittajan Suomen Akatemian rahoitusta.
Tutkitun tiedon perään kyllä kaikki kyselevät, mutta harva näyttää ymmärtävän, mistä siinä lopulta on kysymys. Ihmiset odottavat rokotteita pandemiaan, aukottomia totuuksia metsien käytöstä tai muita ratkaisuja kulloinkin esillä oleviin akuutteihin ongelmiin. Niin sosiaalinen media kuin valtamediakin arvioi hanakasti, mikä tutkimus ansaitsee tulla rahoitetuksi ja mikä ei. Jos yksiselitteisiä ratkaisuja ei saada tai joku tutkimusaihe ei miellytä, julistetaan, että tutkimusrahoituksesta sietää leikata ja sijoittaa se tuottavampiin kohteisiin.
Tieteellinen tutkimus on pitkäjänteistä, pitkäkestoista, systemaattista toimintaa, jossa ei ole pikavoittoja. Tieteellinen tieto on pohja kestävälle kasvulle, hyvinvoinnille ja sivistykselle, mutta sen lopputuloksia ei voi, eikä pidä tarkasti ennalta määrittää. Muuten tapetaan uuden tiedon ja ymmärryksen synty.
Tutkimuksen lähtökohta on uteliaisuus ja lopputulos aina epävarma. Tieteellinen työ on luovaa löytämisen iloa ja uteliaisuutta ja onnistuessaan johtaa uusiin kysymyksiin, näkökulmiin ja oppimiseen. Tällainen toiminta ei onnistu lyhyen tähtäimen ohjauksella ja poukkoilevalla resurssoinnilla.
Tutkimuksen lähtökohta on uteliaisuus.
Tutkimuksen vapaus ja tieteen autonomia ovat uuden tiedon tuottamisen perusta. Juuri nyt niitä haastetaan ideologisin, poliittisin tai taloudellisin syin.
EU:ssa on jo herätty vaatimaan tieteen vapauden ja yliopistojen autonomian vahvistamista, ja näin pitäisi tehdä Suomessakin.
Se ei tarkoita, etteikö yliopistoilla olisi keskeinen rooli yhteiskunnan ja talouden kehityksen turvaajina. Se niillä on aina ollut ja tulee myös olemaan.
Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston rehtori.