Pääkirjoitus 25.7.2021: Vastuullinen retkeilijä ei jätä tahallaan jälkiä

Suomalaiset ovat retkeilleet luontokohteissa koronapandemian aikana enemmän kuin aikaisemmin, vaikka tämän kesän helteillä kävijöiden määrä esimerkiksi kansallispuistoissa on vähentynyt.

Retkeilijöiden määrän kasvu myös näkyy. On syntynyt paljon polkuja. Merkittyjen reittien varrelta huomatut maisemapaikat houkuttelevat sitä enemmän mitä poljetumpi polku niiden äärelle kulkee.

On syytä tunnustaa, että jokainen askel jättää jäljen, vaikka kulkisi sukkasillaan. Luonto kuluu, eikä se ennätä korjata painaumia reiteiltä tai yöpymispaikoilta, kun kulkijoita on paljon.

Kokonaan eri asia on, kun retkeilijä jättää itsestään merkkejä tahallaan. Tyypillisesti maaston korkeimmilla kohdilla vaeltajat kokoavat kiviä keoksi ja kenties kertovat retkensä jälkeen, miten siellä ja siellä on sellainen keko, johon on kivi laitettu. Kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla niin ei saa tehdä. Laki kieltää ja aiheesta kieltääkin, sillä kivien kasaus voi vahingoittaa tunturissa roudan tekemiä kuviomaita tai muinaisjäännöksiä, joita voivat olla rajamerkit ja purnut, säilytyskuopat.

Luontomatkailun nouseva trendi pakottaa viranomaisia panostamaan reittien suunnitteluun ja retkeilijöille suunnatun palveluvarustuksen rakentamiseen. Vaeltajavirtoja on ohjattava rakennetuille väylille tai vähintään kestävöitetyille poluille, jotta luonnonsuojelualueiden herkkä luonto säilyy mahdollisimman koskemattomana mahdollisimman laajasti.

Suomessa on 40 kansallispuistoa. Ensi vuodenvaihteessa määrä kasvaa näillä näkymin yhdellä, kun joukkoon liittyy Sallan kansallispuisto vanhoine metsineen ja luonnontilaisine soineen. Lähes 10 000 hehtaarin alueen uskotaan houkuttelevan matkailijoita alueelle runsaasti. Tunnettu tosiasia kuitenkin on, etteivät luontomatkailijatkaan lähde sankoin joukoin liikkeelle, ellei alueella ole minkäänlaista palveluvarustusta. Houkuttelevan retkeily-ympäristön rakentamiseen kaivataan julkista toimijaa, koska mikroyrityksistä sellaiseen ei ole. Pitää olla tulipaikkoja, laavuja, telttalavoja, vessoja, roska-astioita ja taukopaikoilla olisi hyvä olla myös tiskauspaikka, jotta retkeilijä ei sortuisi tiskaamaan suoraan luonnonvesissä.

Vaeltajavirtoja on ohjattava.

Retkeilijän omaa vastuuta ei voi ulkoistaa. Toisaalta vastuulliseen retkeilyyn on annettava myös ohjeita. Etenkin aloitteleva luontomatkailija voi epähuomiossa syyllistyä jatkuvaan roskaamiseen, varsinkin jos tupakointi kuuluu tapoihin. Taukopaikoilta löytyy lukumääräisesti luultavasti eniten maatumattomia tupakantumppeja, leipäpussin sulkijoita ja pillimehujen pillien muovikääreitä.

Pyrkimys huomaamattomuuteen on hyvä lähtökohta retkeilyssä. Kun kaiken luontoon viemänsä kantaa myös pois, se on jo hyvä alku.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut