Pääkirjoitus 30.7.2021: Suomalainen metsänhoito on turvannut tuhoilta

Kalajoen maastopalosta levisi tiistaina savua myös Pohjois-Savoon saakka. Vaikka kyse oli vakavasta palosta ja suomalaisittain suuresta tuhosta, kansainvälisessä vertailussa muutaman sadan hehtaarin paloalue on äärimmäisen pieni. Pelkästään Venäjän Karjalassa Nielkamajärven läheisyydessä ja Naistenjärven alueella sekä Laatokan laitamilla on tänä kesänä havaittu tulipaloja, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on yli 11 000 hehtaaria. Koillis-Siperiassa metsäpalot ovat riehuneet 1,5 miljoonalla hehtaarilla eli alueella, joka on lähes viidenneksen suurempi kuin Etelä-Savon maakunnan koko maa-ala.

Kanadassa ja Yhdysvalloissa kuumuus, kuivuus ja tuulet ovat aiheuttaneet viime viikkoina hätätilajulistuksia ja tuhansien ihmisten evakuointeja. Esimerkiksi Bootlegiksi nimetty oregonilaispalo on tuhonnut maastoa lähes 390 000 hehtaarin alueella. Tulipalojen savua yltää aina stratosfääriin saakka, missä se voi säilyä vuosikausia. Ilmakehään vapautuu valtavia määriä hiilidioksidia. Ilmastonmuutos kiihtyy.

Tulipalojen ohella metsiä ovat tuhonneet laajasti erilaiset tuholaiset ja taudit. Yksi kuusikoiden viheliäisimmistä tuholaisista on kirjanpainaja, jonka suurilta esiintymiltä suomalaiset metsät ovat toistaiseksi välttyneet toisin kuin Itä- ja Keski-Euroopan maat ja Ruotsi.

Tutkijoiden arvion mukaan olisi lapsellista olettaa, etteikö tilanne kirjanpainajatuhojen suhteen voisi Suomessa muuttua ilmaston lämmetessä. Toisaalta tuhojen nopealla lisääntymisellä on turha spekuloida, sillä kehittyäkseen vaarallisen runsaaksi kirjanpainajakanta tarvitsee edullisia olosuhteita useana vuonna.

Suomen metsät ovat varjeltuneet mittavilta tuhoilta hyvin pitkälle suomalaisen metsänhoitokulttuurin ansiosta. Yksityismetsien omistukset ovat pienehköjä, kuviot pieniä ja avohakkuualat pirstovat metsiä. Tasaikäiskasvatus on pitänyt Suomen metsät terveinä sen lisäksi, että puuston määrä ja kasvu ovat jatkuvasti lisääntyneet. Metsäautoteiden runsaus pienentää merkittävästi tulipaljon leviämisen riskiä ja toisaalta helpottaa paljon sammutustöitä.

Tulevaisuudessa kuusen kohtalo on vaakalaudalla. Tutkimusten mukaan kuusi alkaa kärsiä kuivuudesta, kun lämpösumma ylittää 1400 astevuorokautta. Pian Etelä-Suomen metsissä on samanlaiset olosuhteet kuin nyt Pohjois-Saksassa.

Metsätuhojen estämiseksi laadukas metsänhoito on tulevaisuudessakin ratkaisu. Sekametsiä on kasvatettava siellä, missä se suinkin sopii ja kotimaista kuusta lienee korvattava amerikkalaisella douglaskuusella.

Tulevaisuudessa kuusen kohtalo on vaakalaudalla.

Kommentoi