Tämän kesän keskusteluteemat nostattivat tunteita.
Korona oli kestoaihe, mutta nyt uudesta näkökulmasta. Halu siirtyä uuteen normaaliin koronan kanssa, rokotettuina, koronapassilla, paremmin hygieniatavoin, on suuri. Lääketieteen asiantuntijatkin jo pohtivat, onko koronassa enää erottavia tekijöitä verrattuna influenssaan. Haluamme myös ottaa opiksi korona-ajan hyvät asiat, kuten työn tekemisen uudet tavat ja johtamisen hyvä kehitys. Takaisin vanhaan ei enää haluta.
Sotekeskustelu taas on ollut väkinäistä, väsynyttä, vaikka kyse on itsenäisen Suomen julkisen hallintomme suurimmasta muutoksesta, jossa hyvinvointialueet muodostuvat kuntien ja valtion rinnalle. Laadukas, tehokas julkinen hallinto on saatava toimiman uudessa rakenteessa. Kuntien tulevaisuus myös mielenkiintoisessa tienhaarassa. Keskustelu on saatava aktivoitua, jospa vaalit tammikuussa 2022 aktivoisivat.
Arvokeskustelu on herännyt henkiin. Olemmeko moniarvoinen kansa, jossa kunkin mielipidettä ja arvomaailmaa kunnioitetaan, vaikka ei niitä hyväksyisikään? Kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) tapaus ja vaikka kesän sateenkaariviikot ovat herättäneet voimakasta keskustelua puoleen ja toiseen. Moni tuntuu pohtivan, uskallanko sanoa oman mielipiteeni, voinko olla eri mieltä kuin valtavirta? Itse haluan elää Suomessa, jossa uskaltaa, saa ja pitää sanoa erilaisia mielipiteitä!
Entä ilmastokysymykset, Suomen hellekesä, Kalajoen maastopalot ja vaikka Kanadan suomalaisille tutuilla alueilla ollut yli 40 asteen kuumuus ja isot maastopalot. Onko tulevaisuutemme tällainen? Voimme auttaa maapalloamme tilannetta omilla valinnoillamme: kierrättämällä paremmin, sähköpyöräilemällä ja kulutusta vähentämällä. Jokaisen meistä on hyvä tehdä omia pieniä tekojamme, samaan aikaan kun valtioiden johtajien kohdalla paine isojen päätösten tekemiseen kasvaa. Pienistä puroista syntyy iso koski!
Metsäkeskustelu on ollut mielenkiintoista. Käynti Lusto-metsämuseossa toi itselleni esille faktoja sekä Suomen metsien huonosta tilasta 1920 -luvulla että hienosti kuvatusta systemaattisesta metsien kehitystyöstä 2020 -luvulle.
Olemmeko moniarvoinen kansa?
Samanaikainen EU metsästrategia- keskustelu nosti esille suomalaisten erilaisen metsätietopohjan.
Metsät ovat kansallisaarteemme, josta saamme olla ylpeitä, vastuumme muistaen. Metsien kehityskulun ja eri näkökulmien huomioiminen vaatii aina yhteistä tahtotilaa ja strategiaa.
Kesän keskusteluteemoja yhdistää monimutkaisuus. Ei ole yhtä oikeaa vastausta, vaikka joku niin väittäisi. On useita mielipiteitä ja paljon perusfaktoja. Yhdessä on etsittävä parasta mahdollista ratkaisua kunkin tilanteeseen, toinen toistamme kunnioittaen.
Kirjoittaja on alivaltiosihteeri valtiovarainministeriössä.