Kristiina Poutiaisen kolumni: Ahdistaako lomalta paluu? No, tavallinen arki, minulla on pikkuisen jo ikävä...

Kristiina Poutiainen

Kristiina Poutiainen

Monen kesäloma loppui viime viikkoon. Minunkin. Instagramissa näin viimeisen lomapäivän huokailuita: #kiitos #kesä2021 #kaikkienaikojenkesä.

Muun muassa toimittaja, juontaja Maria Veitola myönsi, että "vähän jänskättää arki, aamuheräämiset, aikataulut ja kaikki haasteet - -".

Juuri vapaus ja aikatauluttomuus ovat usein niitä, mitä jää lomassa kaipaamaan. Vaikka työ on mieluisaa, ja työkavereita ikäväkin, niin silti – nyt taas joku muu sanelee, miten iso osa vuorokaudesta vietetään.

Siirtyminen vapailta kellotettuun rytmiin tuntuu aina vähän työläältä ja jähmeältä, mutta se on luonnollista, muistutti työterveyslaitoksen johtaja Kirsi Ahola Ylen haastattelussa (30.7.2018). "Yleensä tilanne helpottuu viikossa tai parissa."

Toisaalta osalla ei ole lomaa ollenkaan. Osa taas antaisi paljon, että voisi tehdä töitä. Kokea olevansa merkityksellinen ja saada päiviin sisältöä sekä elämää. Palkkaakin.

Se lyö luun kurkkuun pienille lomaltapaluumarinoille. Eli oikeasti, iloa vain kaikille sinne sorvien ääreen!

Ei kai sitä kesällä olekaan tarkoitus nukkua tosottaa yöt läpeensä.

Tutussa arjessa on nimittäin puolensa. Kesäkuussa kirjoitin tällä palstalla, että meille oli kesäksi luvassa koiranpentuja. Tuli seitsemän pentua, joiden elämän alku ei ollut helpommasta päästä. Emäkoira sairastui synnytyksessä. Kun olimme perheen (poislukien lapset) kanssa valvoneet putkeen kolme vuorokautta huolehtien koirista, lämminhenkinen ihmisyhteys rakoili ja hellepäivät hukkuivat silmäpussien alle.

Pesimme kaikenlaisia eritteitä seinistä ja ovista, ja yritin lohduttaa pesukumppania sillä, että tälle kaikille vielä naurettaisiin kiikkustuolissa.

Silloin lapset muistuttivat, että meillehän jää pesueesta narttupentu, eli saisimme joskus lisää koiranpentuja. Loppuperheeltä (poislukien minä) taisi naksahtaa pari verisuonta.

Emo parani ja pentuarki tasoittui. Pari viikkoa meni hellepäivistä ja vapaudesta nauttien. Sitten pennut alkoivat liikkua ja metelöidä. Nyt ne kiipeilevät kaikkien laitojen yli, pissivät kaikkialle ja purevat kaikkea. Ja tietenkin pitävät ääntä.

Elämöinti on säännöllistä etenkin kello 2.15 ja kello 4.45.

Kiikkustuolissa vielä nauretaan.

Ei kai sitä kesällä olekaan tarkoitus nukkua tosottaa yöt läpeensä.

Arki, aamuheräämiset, aikataulut ja haasteet – niihin tuli oma säväyksensä. Kunhan vinkupallerot muutaman viikon päästä lähtevät uusiin koteihinsa, sellainen tavallinen arki tuntunee taas oikein leppoisalta.

Pieni tvisti kuitenkin tulee: perheeseemme (yhteispäätöksellä) jää yksi pentu. Edessä on sisäsiistiksi opettelu, koulutus ja uuden perhearjen rytmittäminen.

Jouluna saa jo matot lattialle. Ja kiikkustuolissa vielä nauretaan. Ehkä.

Kirjoittaja on Savon Sanomien teematuottaja.

Kommentoi