Kirsi Pehkosen kolumni: Pari salaista kikkaa koulutielle

Kirsi Pehkonen

Kirsi Pehkonen

Joskus opelta kysytään, oisko kikkaa, jolla muksuille saisi hiukan etumatkaa muihin koulunkäynnissä. Onpa kyllä, kaksikin.

Eka ja tärkein on laaja äidinkielen taito ja sanavarasto. Sitä ei tarvitse eikä voi ostaa marketista. Se syntyy helpoiten lukemalla, ottamalla lukuharrastus kodin rutiiniksi siinä missä säännölliset ruokailut ja nukkuma-ajat.

Kun aikuinen lukee lapselle ääneen, se on molemmille turvallisuuden tunteen rakennusainetta. Ollaan lähekkäin, vähintään kuuloetäisyydellä, kuunnellaan ja kuvitellaan. Ei edes tarvitse miettiä, mitä sanoisi, kun kirjailija on jo miettinyt sen valmiiksi. Toisinaan luettu puhututtaa, tutustutaan toisen ajatusmaailmaan. Samalla kehittyy syvä äidinkielen taito ja tottumus lukea aikanaan itse.

Kirjan lukeminen tarkoittaa myös kirjanmittaisen kokonaisuuden ymmärtämistä ja mieleen painamista, tarinan syy- ja seuraussuhteiden tajuamista, muutosten havaitsemista. Siis pitkäkestoista ja syvää ajattelua.

Koulussa kaikki perustuu tavalla tai toisella kieleen: kuuntelemiseen, puhumiseen, lukemiseen, kirjoittamiseen. Lukemiseen tottuneet lapset ymmärtävät sujuvasti ohjeita ja tekstejä, läksynteko vie vähemmän aikaa, opiskelu ei tunnu työläältä. Lukeva lapsi kykenee käsittelemään mielessään suurempia määriä tietoa, tunteita ja tapahtumia. Ajattelee laajemmin, syvemmin, moniulotteisemmin.

Opettajana on hiukan uskaliasta sanoa ääneen, kuinka suuri lukevien ja lukemattomien lasten välinen ero saattaa koulussa olla. Osa lapsista aloittaa koulunsa kuin osittain vieraalla kielellä. Se valinta on tehty lapsen kotona.

Koulussa kaikki perustuu tavalla tai toisella kieleen.

Toisinaan joku vanhemmista ilmoittaa pärjänneensä elämässä mainiosti lukematta yhtään kirjaa. Ei siinä raaski sanoa, että sitä mistä ei mitään tiedä, ei osaa edes kaivata. Että millainen tunne-elämä, maailmankuva tai työkenttä voisi olla, jos ajatteluaan olisi lukemalla avartunut.

Joka tapauksessa lasten maailma ei ole sama kuin ennen, vaan nyt ja tulevaisuudessa on hallittava moninkertainen määrä informaatiota.

Toinen ikikikka on omat tavarat. Kun osaa pitää ne järjestyksessä ja siivota jälkensä hommien jälkeen, se sujuvoittaa kouluarkea paljon. Tätä on helpompi alkaa opetella jo kotona pienellä porukalla kuin luokassa parinkymmenen muun kanssa.

Onneksi kumpaakaan kikkailua ei ole koskaan myöhäistä aloittaa. Ja onhan persoonissa eroja, toinen lapsi imaisee molemmat kikat itsestään, toinen ajan kanssa. Säännöllinen harjoittelu ja vanhemman myötäsukaisuus kuitenkin auttavat molemmissa.

No niin, eivät ne oikeasti kovin salaisia kikkoja olleet.

Kirjoittaja on vehmersalmelainen kirjailija ja opettaja.

Kommentoi