Outi Poikosen kolumni: Penkkiurheilija kieriskelee tuskissaan – miten käy hallien kisamakkaroille?

Toisin kuin viime kesänä ovat viime kuukaudet olleet Suomessa rajujen koronatartuntamäärien kuormittamia.

Hurjista määristä huolimatta yhteiskuntaa eri sektoreineen on yritetty pyörittää kuin ennen. Yleisötapahtumia on päästy järjestämään, kun Suomen muutamat kesäkuukaudet ovat sallineet ihmismassojenkin värjöttelyn ainakin näennäisesti väljemmissä olosuhteissa ulkoilmassa.

Hellekelit eivät leiju Pohjolassa (onneksi) kuitenkaan ikuisesti ja pian alkavat kuukaudet, kun toiminta tapahtuu isolta osin sisätiloissa.

Urheilu ja liikunta ovat ottaneet tapahtumateollisuuden haarana osumaa puolentoista viime vuoden koronarajoituksista ihan yhtä tuntuvasti kuin vaikkapa musiikkikonsertit tai teatterinäytökset.

Kärsijöinä eivät ole olleet vain ammattilaisseurat joukkueineen, vaan myös juniorit, liikunnan massatapahtumiin harjoittelevat aikuiskuntoilijat ja intohimoiset penkkiurheilijat.

On viety niin treenit, ottelut, kilpailut kuin kausikorttilaisen jokaviikkoinen urheilunautinto paikan päällä. Tilalle on tullut välillä pitkiksikin rajoitusjaksoiksi omatoimista liikkumista ulkoilmassa vähintään kahden metrin turvavälin etäällä muista tai rajua sohvaperunointia.

Kaksi ja puolituntinen kotisohvalla ei vedä vertoja sille, että istut täpötäydessä Niiralan montussa makkara kourassa.

Jos vuosi sitten elokuun puolivälissä suomalaisurheilussa oli uskoa tulevaisuudesta, on tilanne samaan vuodenaikaan 2021 kauhunsekainen. Esimerkiksi Suomen suosituimman palloilusarjan, jääkiekon miesten Liigan, on tarkoitus käynnistyä kolmen ja puolen viikon kuluttua 9. syyskuuta, salibandyn F-liigan viikkoa myöhemmin, korisliigan lokakuun alussa ja mestaruusliigan sitten joskus, lentopallossa kun pääsarjojen käynnistymisajankohdista ei tunnu olevan vielä tässä vaiheessa julkaistua tietoa.

Edellä mainituissa sarjoissa pelaa ammattilaispelaajia. Joukkueiden toimintaa rahoitetaan yhteistyökumppanuuksilla, mutta myös katsojien kukkaroilla pääsylippujen muodossa. Pääsarjatason palloilu tai yksilölajien SM-kisa on samanlaista yleisöä viihdyttävää showbisnestä kuin muukin tapahtumateollisuus.

Ruudut, CMoret ja muut suositut suoratoistopalvelut ovat tervetulleita urheilutarjonnan laajentajia ja ensiavun tuojia. Mutta eihän kaksi ja puolituntinen kotisohvalla vedä vertoja sille, että istut täpötäydessä Niiralan montussa makkara kourassa. Ensisijaisesti urheilu halutaan kokea ja aistia paikan päällä.

Kirjoittaja on urheilutoimittaja.