Pääkirjoitus: Poliitikkojen sanavalinnat kertovat hermostumisesta

Keskustan tuore eduskuntaryhmän puheenjohtaja Juha Pylväs kohautti ryhmänsä kesäkokouksessa keskiviikkona puhumalla maahanmuuttajista tavalla, johon keskustassa ei ole totuttu. Pylvään mukaan Suomi tarvitsee omalla työllään toimeentulevia osaajia ulkomailta, mutta "sosiaaliturvalla loisivia elintasosurffareita" sen sijaan ei.

Jälkeenpäin Pylväs tarkensi tarkottavansa sellaisia turvapaikan hakijoita, jotka tulevat Suomeen vain parantaakseen elintasoaan ilman aikomusta tehdä työtä..

Torstaina Pylväs jo katsoi aiheelliseksi pyydellä anteeksi sanavalintaansa, ei kuitenkaan itse asiaa. Muutamat toiset keskustalaiset ehtivät jo julkisesti kummastella Pylvään puheenvuoroa. Kehotuksia anteeksipyyntöön saattoikin tulla puoluetovereilta, vaikka Pylväs tähdensikin päätyneensä ratkaisuun itsenäisesti.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja ei ole ainoa, joka on joutunut jälkikäteen pahoittelemaan kielenkäyttöään. Samaan joutuivat taipumaan kokoomuspoliitikot heinäkuussa sen jälkeen, kun puolue oli julkaissut kotoutusohjelmansa. Siinä puhuttiin kantasuomalaisista, minkä esimerkiksi kokoomuksen varapuheenjohtaja Elina Valtonen myönsi virheeksi.

Mistä mahtaa johtua, että poliitikot haksahtavat epäkorrektiin kielenkäyttöön joidenkin arvioiden mukaan aikaisempaa useammin?

Yksinkertainen selitys luonnollisesti on, että kyse ei olekaan haksahtamisesta, vaan kovilta tuntuvilta sanoilla ilmaistaan se, mitä ajatellaan. Suhtautuminen turvapaikanhakijoihin on saattanut muuttua vuoden 2015 tapahtumien vuoksi. Samanlainen turvapaikanhakijoiden lisääntyminen nähdään uhkana, jota vastaan on lupa puolustautua.

Kukan ei toivo, että vuoden 2015 tapahtumat toistuisivat.

Afganistanin joutuminen uudelleen Talebanin komentoon todennäköisesti tarkoittaa sitä', että pakolaisten määrä maailmassa lisääntyy. Paine kohdistuu myös Eurooppaan ja Suomeen. Poliitikkojen puhe kertoo hermostumisesta.

Kukaan ei toivo, että vuoden 2015 tapahtumat toistuisivat. Hallitsematon turvapaikanhakijoiden tulva asettaa vauraatkin valtiot tukalaan tilanteeseen, joka ei ole myöskään turvapaikanhakijoiden etu. Kansainvälisellä yhteistyöllä on etsittävä keinoja, joilla hädässä olevia kyetään auttamaan järjestäytyneesti. EU:lla on paljon vastuuta.

Ongelma ei kuitenkaan ratkea tiukentamalla kielenkäyttöä ja leimaamalla ihmisiä, joiden turvallisuus tai jopa henki ovat vaarassa. Hädänalaisten ihmisten auttamista on mietittävät järjellä, mutta myös sydämellä.

Kommentoi