Pääkirjoitus 31.8.2021: Hoitajavaje hoituu rahalla, vaan ei palkankorotuksilla

Hoitajien kurjista työoloista, ylitöistä, kiireestä ja työntekijävajeesta on puhuttu vuosikaudet. Hoitajavaje on koronan hoidon ja torjunnan aiheuttamien toiminnallisten muutosten vuoksi kärjistynyt, mikä näkyy nyt esimerkiksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Heikki Miettinen myöntää "hirveän hoitajavajeen" ( Savon Sanomat 28.8.).

Lääkkeeksi hoitajapulaan on usein tarjottu rahaa, siis palkankorotuksia. Yhtä usein idea on torjuttu muistuttamalla kokoomuksen vaalivankkureita vetäneestä kuvitteellisesta Sari Sairaanhoitajasta, joka toi puolueelle menestystä vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Palkankorotuksia tuli, mutta kaikille aloille, minkä vuoksi hoitajien suhteellinen asema ei parantunut. Kuntien taloudellinen ahdinko sen sijaan paheni.

Työntekijäpula ei rajoitu pelkästään lähihoitajiin ja sairaanhoitajiin vaan myös lääkäreihin. Ongelma ei ole pelkästään kuopiolainen, pohjoissavolainen tai itäsuomalainen, vaan työtekijävajetta on kaikkialla Suomessa. Toki työntekijäpulaa on mahdollista selittää kehnolla palkkauksella, mutta se on perimmältään heppoinen selitys.

Parempi selitys on luottamuspula. Vaikka henkilöstöstä voimavarana puhutaan kauniisti juhlapuheissa, työntekijöiden määrästä tingitään aina kun mahdollista. Toisaalta alalla ei olla köyhiä ja kipeitä, kun joku esittää idean uuden kiinteistön rakentamisesta. Esimerkkejä löytyy pitkä lista joka puolelta maata. Voidaan perustellusti puhua vääristyneestä toimintakulttuurista. Kun uusia seiniä ja huipputeknologiaa niiden sisällä arvostetaan enemmän kuin tiloja ja teknologiaa käyttäviä työntekijöitä, on aivan turha ihmetellä, ettei alan työpaikkoihin ole tungosta.

Vaikka ylimääräiset palkankorotukset ruksataan pois työntekijäpulan ratkaisuvaihtoehdoista, ilman rahaa sitä ei ratkaista. Koko sosiaali- ja terveysalan toimintakulttuurin muutos maksaa, mutta muutokselle ei ole vaihtoehtoja. Uudenlaista tapaa toimia saavat ryhtyä rakentamaan uudet hyvinvointialueet. Niiden on kyettävä luomaan hoivapalveluihin ja sairaanhoitoon sellaiset työolot, että työntekijät voivat tulla töihin ilman jatkuvaa pelkoa liiallisesta työpaineesta, kiireestä ja puolipakollisista ylitöistä. Lisää työntekijöitä ja parempaa johtamista siis.

Hyvinvointialueiden rahoitus tulee ainakin alkuun valtiolta. Niin pitkään kuin käytäntö sellaisena säilyy, on äärimmäisen tärkeää huolehtia hyvinvointialueiden hallintoon ihmisiä, jotka kykenevät varmistamaan riittävän rahoituksen valtiolta pitkällä aikavälillä. Katseet kääntyvätkin ensi tammikuun vaaleihin, joissa äänestäjät ovat todella paljon vartijoina.

Voidaan perustellusti puhua vääristyneestä toimintakulttuurista.

Kommentoi