Tomi Pyyn kolumni: Mitäpä se hyvejää herätä aikaisin töihin?

Tomi Pyy

Tomi Pyy

Kello on 5.30. Puhelimen herätyskellon aina yhtä ärsyttävä hälytysääni pakottaa avaamaan Nukkumasan unihiekalla vuoraamat silmät.

Vessahätä, jano, nälkä, ketutus. Peiton alla on lämmin, asunnossa kylmä. Noustava on, vaikka kainuulainen minussa miettii, että mitäpä se hyvejää.

Menen vessaan. Hampaita harjatessani mietin, että näinkö ihmisen täytyy aikaansa kuluttaa. Epätoivo. Miksi olen suostunut tähän?

Puen päälleni. Alasti ei sovi työpaikalle mennä. Katson kelloa, se näyttää kiirettä.

Puhelin, lompakko, avaimet. Mukana on. Tiedän sen, sillä tarkastin asian ainakin 27 kertaa.

Minulla ei ole Mersua, ei edes Toyotaa. Ratsuni on lähes tyhjällä takarenkaalla varustettu Helkama, joka saa voimansa kaurapuurosta.

On oltava muitakin syitä, joilla perustella heräämistä tuskaisina aamuina.

Poljen niin, että meinaa ketju loppua kesken. Satamasta Vuorikadulle, Tour de Kuopio.

Yllätyksekseni kerkesin ajoissa, ainakin lähes.

Työpaikalla on pimeää. En laita valoja päälle. Monitorit toimivat kirkasvalolamppuina, mutta en vieläkään herää.

Mitäpä se hyvejää olla täällä näin aikaisin, mietin jälleen.

Paikallinen radioääni saapuu aina yhtä hauskojen vitsien saattelemana aamun hiljentämään toimitukseen. Aamuvuorossa hänkin.

Nyt ei tosin naurata. Kello on vasta kuusi.

Vähän ennen kello seitsemän radiouutisia mietin, että mitäpä se hyvejää olla täällä näitä lukemassa, taas.

Väsymyksestä huolimatta onnistun käymään päivän ensimmäisen järkevän keskustelun radiota tekevän työkaverini kanssa.

Ilahdun ja oivallan.

En ole aamuihminen kuten varmaan jo saatoit päätellä. Joudun näinä epätoivon hetkinä alituiseen miettimään, että mikä ihme minut saa kuitenkin aina saapumaan työpaikalle. Tässähän voisi jossitella, että kyllähän se on työsopimus, joka minut velvoittaa aina aamuisin heräämään. Ja toki myös palkka kannustaa. Tiedän.

Mutta. Tosiasia on, että on oltava muitakin syitä, joilla perustella heräämistä tuskaisina aamuina.

Minulle se syy on työkaverit. Minulle suurinta iloa työssäni tuottavat kaikki ne ihmiset, joiden kanssa pääsen jakamaan ammatillista intohimoa, epäonnistumisia sekä onnistumisia. Ne aikaisimmat aamut kevenevät huomattavasti, kun tietää, että mukaviksi todetut työkaverit naurattavat ja innostavat kiireen sekä haasteiden keskellä. Iso hurraa-huuto kaikille työtovereille!

Kommentoi