Pääkirjoitus 1.9.2021: Aluekehitysvarojen jaosta pitää puhua julkisesti

Alueellisten kehityserojen tasoittamiseen tarkoitettujen EU:n aluekehitysvarojen kansallisesta jaosta on kehkeytynyt erikoislaatuinen taustapeli.

Työ- ja elinkenoministeriössä on kaavailtu julkisuudelta visusti piilossa erilaisia malleja, joille on yhteistä pyrkimys siirtää varoja Itä- ja Pohjois-Suomesta vauraammille alueille kuten Varsinais-Suomeen, Etelä-Suomeen ja myös elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) omaan vaalipiiriin yhteensä jopa 300 miljoonaa euroa marraskuussa alkavalla ohjelmakaudella, joka ulottuu vuoteen 2027 saakka.

EU jakaa aluekehitysvaroja samoin perustein koko EU:n alueella. Jos Suomessa ryhdytään jakamaan rahoja kansallisesti esimerkiksi poliittisten voimasuhteiden mukaan ja perinteisen koheesiopolitiikan periaatteista poiketen, pelko Suomen saannon vaarantumisesta tulevaisuudessa on aiheellinen. On kiinnostavaa nähdä, jos joku poliitikko ja puolue todella tohtii ottaa sellaisesta vastuun.

Tällä hetkellä maakunnissa vilisee kuvakaappauksia luottamuksellisiksi leimatuista diaesityksistä, joissa rahanjakoperusteita on muokattu milloin milläkin perusteella. Reilu keskustelu malleista on mahdotonta, kun ideoita laskentaperusteineen ei avata julkisuudessa.

Huhujen mukaan yksi idea on siirtyä rahanjaossa seutukuntakohtaiseen tarkasteluun, mikä voisi pudottaa Oulun ja Kuopion seudut nollatukialueiksi yritystuissa. Mallin laajemmista vaikutuksista nykyiseen rahanjakoon olisi kiinnostavaa tietää enemmän. Minne rahaa menisi enemmän?

Pohjois-Savon liiton maakuntahallitus peräänkuulutti maanantaisessa kokouksessaan avointa keskustelua aluekehitysvarojen jakoesityksestä, sen tausta-aineistosta ja laskentaperusteista. Kannanotto on paikallaan siksikin, että rahanjakopuheita sotkee turverahastoksi nimitetty oikeudenmukaisen siirtymän rahasto JTF. Määräaikainen rahasto jakaa varoja hyvin erityisin perustein, eikä sitä sen vuoksi pidä ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) varojen kansallisista jakoperusteista päätettäessä.

Aluekehitysvarojen jakoperusteiden pelätyt muutokset uhkaavat aidosti itäisten ja pohjoisten maakuntien elämisen ja yrittämisen edellytyksiä. Kun kaiken kukkuraksi Savon rata ja Viitostie on unohdettu Väyläviraston investointiohjelmasta ainakin kymmeneksi vuodeksi, erityisesti Pohjois-Savolla on aihetta huoleen. Jos uhkakuvat toteutuvat, alueiden väliset kehityserot kasvavat varmasti. Se taas on Suomen kokonaisedun vastainen kehityskulku.

Minne rahaa menisi enemmän?

Kommentoi