Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päätoimittajalta Jos Suomi uudistettaisiin kivijalasta lähtien

Kun on lukenut viime aikojen uutisia työvoimapulasta ja julkisen talouden tilasta, ei voi olla kysymättä, kuinka ihmeessä hyvinvointivaltio Suomessa pääsi näin käymään. Eläkejärjestelmän piti olla vesitiivis. Ei ole. Siitä kertoo, että systeemiä on uudistettu = nuorempien ikäluokkien kannalta heikennetty kaksi kertaa 2000-luvulla, ja puheenvuoroja seuraavista rukkaustarpeista käytetään taajaan.

Muutoinkin yhteiskuntamme uudistamista vaivaa lyhytkatseisuus. Karusti ilmaistuna poliittinen tarkoituksenmukaisuus jyrää strategisen ajattelun.

Otetaanpa esimerkki terveydenhuollosta. Pula alan ammattilaisista on arkipäivää suuressa osassa maata. Ei pitäisi olla yllätys kun katsoo Suomen ikärakennetta, mutta kun on. Apuun ovat tulossa kuin ratsuväki maakuntapohjaiset hyvinvointialueet, joiden aluejakoa edelsi tietysti poliittinen kädenvääntö ja kaupankäynti.

Vaikka isommat ovat hartiat, tohtii ennustaa, että soteuudistusta remontoidaan tulevina vuosina samalla tavoin kuin eläkejärjestelmää.

Suomessa on 5,5 miljoonaa asukasta. Maan hallinnoimiseen tarvitaan tällä hetkellä yli 300 kuntaa, joista suurin on Helsinki 657 000 asukkaallaan. Vähäväkisimmissä kunnissa asuu alun toistasataa henkilöä. Manner-Suomen pienin kunta on 700 asukkaan Luhanka Jyväskylän kupeessa.

Olisikohan kuntajako tämä, jos karttaharjoitus tehtäisiin puhtaalta pöydältä? Vastaus on ilmeinen. Järeää hallintohimmeliä ei ole järjestetty tehokkaimmalla mahdollisella tavalla Suomen kokoiseen maahan, eikä varsinkaan sen jälkeen, kun kunnilta siirtyy huomattava määrä tehtäviä hyvinvointialueille. Kuntarakenteen tarkasteluun on viimein uskallettava ottaa lentokorkeutta.

Katsotaanpa kunnille jäävää koulutoimea. Eri puolilla maata, myös Savossa on huonokuntoisia koulukiinteistöjä. Se tietää useammin kalliita rakennusten saneerauksia tai uusinvestointeja kuin ylikunnallisten ratkaisujen hakemista. Kuntarajojen yli katsotaan pakon edessä ja silloinkin arvolatautuneesti. Oppilaat saattavat äänestää oma-aloitteisesti jaloillaan ja siirtyä opiskelemaan kotikuntansa ulkopuolelle.

Tämä ei tarkoita, että hyvää työtä tekevät kyläkoulut olisivat häviävä luonnonvara. Jos oppilaspohja on riittävä, lakkauttaminen ei tietenkään ole itseisarvo.

Suomessa maakuntahallintoa on ruuvattu monelle mutkalle usealla vuosikymmenellä. Edellinen suuri uudistus toteutui vuoden 2010 alussa, kun elyt ja avit korvasivat läänit.

Kuntajako on säilyttänyt sirpaleisuutensa, vaikka niiden väliset huomattavat erot ovat kasvussa. Yhteistyöllä päästään monessa paikassa eteenpäin, mutta kuntarajojen tarkastelulle ei pidä sanoa tunneperäisesti ei.