Pääkirjoitus 13.9.2021: Puhuminen kannattaa aina, eikä umpikujia ole

Viime perjantaina oli kansainvälinen itsemurhien ehkäisypäivä. Teemapäivän ei kuitenkaan tarvitse, eikä pidäkään olla ainoa päivä, jolloin vaikeasta ja vaietusta aihepiiristä on tarpeellista puhua.

Suomessa on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana nähty, miten itsemurhat ovat vähentyneet vähentyneet selvästi. Vuosi 1990 oli karmein. Silloin oman käden kautta kuoli 1512 suomalaista. Toissa vuonna luku oli 746. Myönteistä kehitystä ei voi selittää millään yksittäisellä asialla, koska itsemurha johtuu usein monesta seikasta, jotka voivat etkä yhteiskunnallisia että yksilöllisiä.

Synkät ajat herättivät huomaamaan yhdeksi keskeiseksi taustatekijäksi hoitamattoman masennuksen, päihdeongelmien lisäksi.

Yksi suuri syy itsemurhien vähenemiseen voikin olla se, että ihmiset ovat oppineet puhumaan enemmän ja paremmin asioistaan, jotka painavat mieltä. Itsetuhoiset ajatukset eivät ole enää sellaisen häpeän aihe, josta kuuluu vaieta.

Suomen mielenterveys ry:n teettämän kyselyn mukaan 52 prosenttia 18–34-vuotiaista suomalaisista sanoo koronapandemian horjuttaneen mielenterveyttä. Viime vuonna vastaava luku oli 44 prosenttia. Luvut todistavat, miten ihminen on sosiaalinen eläin. Etäopiskelupakko ja muut sosiaaliset rajoitukset ovat alkaneet epidemian pitkityttyä rasittaa henkisesti. Viimeisten 12 kuukauden aikana ikäryhmästä jopa yhdeksällä prosentilla on ollut vakavia itsetuhoisia ajatuksia.

Onneksi ajatuksista on pitkä matka tekoihin. On kuitenkin kaikin tavoin varmistauduttava, että nuorten valmiuteen puhua ja hakea apua kyetään myös vastaamaan. Aina ei kyetä, kuten esimerkki vieroitushoidon sijaan kotiutetusta nuoresta miehestä kertoi (Savon Sanomat 9.9.).

Olisikin viisasta muistaa välttää toivottomuuden lietsontaa.

Itsemurha on erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ratkaisu. Kun ei ole työtä, ammattia, opiskelupaikkaa ja elämä on yksinäistä, itsetuhoisuus voi alkaa nakertaa mieltä. Elämässä ei ole määränpäätä ja toivon näköala puuttuu.

Toivottomuus onkin yksi itsetuhoisuuden selkeä lähtökohta. Etenkin nuoren kohdalla elämä voi näyttää tulleen umpikujaan tai umpikuja vaikuttaa väistämättömältä esimerkiksi synkimpien ilmastonmuutosta koskevien puheiden vuoksi. Osa nuorista toki toimii esimerkiksi osoittamalla mieltään ja vaatimalla poliitikoilta ratkaisuja, mutta osa masentuu ja ahdistuu.

Julkista keskustelua ylläpitävien ihmisten olisikin viisasta muistaa välttää toivottomuuden lietsontaa. Olisi muistettava koko ajan puhua ratkaisuista ja kerrottava, ettei umpikujia ole. Ennenkin on selvitty ja nytkin selvitään.

Kommentoi