Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Heikki Toivasen kolumni Elvytysrahaa tarvitaan Savon teille, radoille ja silloille

Kun vertaa maanteitä toistakymmentä vuotta sitten nykyisiin teihimme, niin on niiden hoidossa ja kunnostamisessa tapahtunut sangen suuri muutos parempaan. Se määrätietoinen työ, mitä teillämme viime vuosina on tehty, on nyt havaittavissa... ( Savo 12.3.1931).

Korona-ajan lomareissuilla on tullut suhattua kotomaan teitä tavallista enemmän, ja voisin kuvailla kokemuksiani lähes päinvastaisesti kuin kuopiolainen autokauppias Savo-lehdelle yli 90 vuotta sitten. Etenkin itäisessä Suomessa ja isoimpien valtateiden ulkopuolella. Vielä pari vuosikymmentä sitten vanhojen kirkonkylien ja kuntakeskusten välillä päällysteteitä koristi muutama tumma läikkä paikkamiesten jäljiltä.

Nyt tiet ovat lähes pelkkää paikkaa lisättynä kuopilla ja rei’illä, joiden renkaita syövät suut kasvavat koko ajan. Se määrätietoinen työ, joka on jäänyt tekemättä, on todellakin havaittavissa.

Lomalainen ehkä joutaakin kurvailla reikien ohi ja ympäri, mutta tiet ovat myös talouden rattaille välttämättömiä ja määrittävät osaltaan kilpailukykyämme.

Autoilija suhtautui 1930-luvun alun ”yleismaailmallisesta pulatilanteesta” huolimatta toiveikkaana tulevaisuuteen. Kallansillat oli määrä valmistua seuraavana vuonna, ja ”monet ennen syrjässä olevat seudut tulisivat yhdellä tempaisulla liikenteen piiriin”.

Jotain samanlaista kaivataan nytkin sen sijaan, että isot hankkeet näyttäisivät kiertävän pohjoisen Savon.

Allani ollutta pientä vuokra-autoa nolotti.

Savonrata, Viitostie ja maakunnan sisäinen suonisto huutavat jo seuraavaa sysäystä rappion sijaan.

Muutama vuosi sitten autoilin keskisessä Espanjassa pääkaupunki Madridin ja maakuntakaupunki Cuencan väliä. En ole paremmilla teillä saanut sen jälkeen ajaa.

Kokemus oli aivan huikea laaksoja ja rotkoja ylittävine siltoineen ja useine kaistoineen. Raha haisi niin, että allani ollutta pientä vuokra-autoa nolotti.

Liittymissä matkaajaa tervehti tiehankkeista kertoneet projektikyltit, joita korosti iso sininen tähtilippu.

Suomelle tarjolla oleva velkaraha ja isot panostukset yhteiseurooppalaiseen elvytykseen voisivat avata mahdollisuuksia perusrakenteiden parantamiseen. Liputan mielelläni sen puolesta, että elvytysrahaa käytetään ympäristöystävällisen teknologian edistämiseen, mutta liikenneverkosto tarvitsee osansa.

Liikuttaa pyöriä sitten sähkö tai joku muu.

"Kun tiet ja sillat on tänne kerran rakennettu, niitä ei ainakaan viedä meiltä pois, kävi eurolle mitä hyvänsä," totesi pankkimies Stefan Törnqvist ( HS 1.9.).

Tutun kärjekästä häneltä, mutta ajatuksia herättävää.