Vesa Kärkkäisen kolumni: Ratkaisut ovat parempia kuin syyttelyt

Vesa Kärkkäinen

Vesa Kärkkäinen

Siitä on jo toistakymmentä vuotta, kun maaseudun ihmisiä osoitettiin sormella ja sanottiin, että siinä ovat sisävesien ja Itämeren saastuttajat.

Hulluin vouhotus on mennyt ohi, mutta syylliset ovat yhä muistissa. Maaseudun ihmisethän ne. Eivät kaupunkilaiset.

Tietysti se oli Maaseudun Tulevaisuus, joka nosti esille maanantain numerossaan uuden näkökulman, mutta se ei vähennä uutisen arvoa.

Helsingin yliopiston kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälä kertoo, että hulevesien mukana valuu vesistöihin fosforia ja typen oksideja jotakuinkin saman verran kuin vastaavan kokoisilta maanviljelyalueilta. Ja myrkyt päälle.

Tutkimuksessa on mitattu valumia vesistöihin Helsingissä ja Lahdessa kohta kymmenen vuoden ajan. Fosforin ja typen oksidien lisäksi hulevedet kuljettavat vesistöihin mikromuoveja, raskasmetalleja ja muita pääosin liikenteestä peräisin olevia myrkkyjä sitä enemmän mitä tarkemmin hulevesien valuma-alueita on päällystetty asvaltilla.

Tietenkin kaupunkialueita on vähemmän kuin peltoja. Toisaalta on myös niin, että vaikka taajamien jätevedet menevät puhdistamoihin, niistä silloin tällöin karkaa aikamoisia määriä ihan puhdasta kakkaa vesistöihin. Oleellista on oivaltaa, ettei hulevesien sisältöä ole laskettu päästöihin.

Luonto dominoi Itämeren tilavaihtelua.

Sormittamisen sijasta olisi parempi etsiä ratkaisuja, sillä syyllisiä olemme kaikki. Päästöjä vesistöihin pitää vähentää niin maalaisten kuin kaupunkilaisten. Yksissä tuumin. Yksi tuttu ratkaisu on Siilinjärven kipsin levitysSaaristomeren valuma-alueen pelloille ja se kuuluu tehoavan.

No, lakkaako Itämeren rehevöityminen päästöjä suitsimalla? Ainakin vähenee, kun puhutaan jokisuistoista, rannikkoalueiden lahdista ja syvänteistä.

Vaan ei lakkaa ulappa-alueella, katsoo K. Matti Lappalaisen väitöskirja vuodelta 2018. Se todistaa, että luonto dominoi Itämeren tilavaihtelua, ei ihminen. Pääsyy rehevöitymiseen on se, että Tanskan salmien kynnysten yli kulkevat syvänteitä hapettavat suolavesipulssit ovat harvinaistuneet. Väitöskirja ei kumoa ihmisen vaikutusta, vaan panee sen mittakaavaan.

Väitöskirja osoittaa, että Itämeren syvännevedet olisi mahdollista saattaa hapellisiksi pumppaushapetuksella, ilman ikäviä sivuvaikutuksia ja varsin edullisesti.

Miksi syvänteiden hapetusta ei sitten edes kokeilla? Se on hyvä kysymys. Lappalaisen väitöskirja vilahti julkisuudessa ja sen jälkeen siitä on vaiettu tehokkaasti. Miksi? Sekin on hyvä kysymys, vailla vastausta.

Kommentoi