Jussi Murtasaaren kolumni: Elämän kestää ilman kannabistakin

Jussi Murtasaari

Jussi Murtasaari

Muistan, kun opiskelukaveri tuli silmät suurina selittämään minulle, miten opinahjoni asuntolassa oli savuista ja makeanimelää tuoksua ilmassa. Nytkö se typerä pilven polttelu on levinnyt tännekin, ärisin itsekseni.

Tuolloin elettiin 1990-luvun puoliväliä. Olin todella huumevastainen.

25 vuotta ikää lisää lienee pyöristellyt ajatusmaailman kulmia. Lähinnä lempeästi tuhahdin, kun mediat kertoivat vihreiden hyväksyneen puoluekokouksessaan aloitteen kannabiksen myynnin sääntelystä ja käytön vapauttamisesta.

Mielestäni vihreiden aloite ei ole tarpeellinen tässä ajassa, eikä todennäköisesti tulevaisuudessakaan.

Vaikka oma kantani on kielteinen, aistin yleisessä ilmapiirissä asennemuutoksen. Esimerkiksi kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi on Suomessa kerännyt 60 000 allekirjoitusta.

Helsingin Sanomat tiesi puolestaan pari vuotta sitten kertoa suomalaisista erikoiskaupoista, joista saa ostettua kannabiskasvien siemeniä. Vaan kun niitä ei myydä kasvatuskäyttöön, vaan esimerkiksi keräily- ja koristetuotteiksi, jotka eivät välttämättä idä.

Olin todella huumevastainen.

Niinpä niin.

Hieman huvittava oli myös uutinen siitä, että maailman antidopingtoimisto Wada alkaa tutkia kannabiksen statusta urheilussa kiellettyjen aineiden listalla. Taustalla on yhdysvaltalaisen pikajuoksijan Sha'Carri Richardsonin tapaus. Hän sai kilpailukiellon Tokion olympialaisiin jäätyään kiinni kannabiksen käytöstä.

Veikkaisin, että vihreiden lisäksi myös muissa suomalaisissa puolueissa käydään vielä vastaavanlainen keskustelu huumepolitiikasta. Jos ei muuten, niin talouden näkökulma pakottaa puolueet siihen. Jo nyt on tiedossa, että kannabiskauppa on poikinut isoa liiketoimintaa, mutta myös verotuloja erinäisissä osavaltioissa Yhdysvalloissa ja viihdekäytön muutama vuosi sitten sallineessa Kanadassa. Toki tämä on laitettava puntariin yhdessä haittojen kanssa. Siltikin jossain vaiheessa poliitikot alkavat miettiä kannabiksen laillistamista talouden kannalta myös Suomessa, joten ei tämä huumekeskustelu tähän jää.

Toivoisin kuitenkin, että juupas-eipäs väittelyn sijaan huumekeskustelussa käytäisiin läpi ihan yksinkertainen perusasia, joka tuntuu jäävän taka-alalle.

Miksi ihmisen pitäisi muuttaa, huumata ja myrkyttää aivokemiallista toimintaansa? Miksi tosiaan?

Mikä siinä höpöheinässä on niin ainutlaatuista, ettei elämää voi muka kestää selvin päin?

Kommentoi