Päätoimittajalta: Juniorien urheilu on lasten leikkiä

Seppo Rönkkö

Seppo Rönkkö

Todettakoon alkuun. Nyt puhuu kokemusasiantuntija. Olin Juniori-KuPS:n toiminnassa ohjaajana ja valmentajana vuosikausia. Pohjat olivat samat kuin käytännössä useimmilla. Hommaa tehdään talkoopohjalla. Harjoituksiin, niiden suunnitteluun ja ottelumatkoihin menee aikaa, mutta antoisaa aikaa se on.

Juniorien ohjaaminen ei ole toki pelkästään auvoista. Jos lapsille ja nuorille tekemisestä päällimmäiseksi nousee leikinomaisuuden kustannuksella suorituspaineet, niin valmentajien kuin vanhempien on syytä kävellä peilin eteen. Toiminnasta vastaa tietysti seura ja sen nimeämät valmentajat, joille on annettava työrauha.

Tämä ei tarkoita, etteivätkö vanhemmat omassa roolissaan voi puuttua epäkohtiin. Palaute- ja keskustelukulttuurin täytyy olla seuroissa ja joukkeissa avointa ja rakentavaa.

Äärimmillään kova valmennuskulttuuri yhdistetään entisiin itäblokin maihin, joissa jo pienistä lapsista alettiin koulia potentiaaliset olympiamitalistit.

Osattomia ei olla Suomessakaan. Viimeisin kohu nousi, kun muodostelmajoukkueen maailmanmestaruuteen valmentaneen Mirjami Penttisen metodit johtivat toimitsijakieltoon ja seuran hajaannukseen. Epäasiallisesta käyttäytymisestä syytetyn Penttisen mielestä häneen kohdistui kiusaamiskampanja.

Jokainen ylilyönti on liikaa, mutta pääsääntöisesti lasten ja nuorten tapahtuu Suomessa niin sanotusti maalaisjärjellä. Olennaista on, että he saavat eväitä elämäänsä ja kokevat liikunnan riemua.

Varsinkin joukkueurheilussa yhtälö ei välttämättä ole yksinkertainen. Valmentajan halu menestyä johtaa samalla tavalla kapeakatseisuuteen kuin vanhempien ajatus siitä, että oma lapsi yltää kansainväliselle tai vähintään kansalliselle huipulle. Kun näkemykset ajautuvat törmäyskurssille, eikä keskusteluyhteys toimi, soppa on valmis. Asiasta kärsii koko yhteisö.

Varsinkaan joukkuelajeissa ei pidä yksisilmäisesti tuijottaa joukkueen menestystä.

Ryhmässä saattaa olla liikunnallisuudeltaan eri tahtiin kehittyviä lapsia ja nuoria. Sen vuoksi paljon porua aiheuttavat tasoryhmät ovat perusteltuja. Ei voi olla niin, että lapsi on joukkueessa, jossa hän tuntee ulkopuolisuutta. Kaikki ryhmät ovat samanarvoisia, kun ne edistävät terveellisiä ja liikunnallisia elämäntapoja.

Seurojen on kyettävä avaamaan perusteet joukkueiden kokoamisessa. Ja kaikkien pitää ymmärtää, ettei se lapsesta huonompaa tee, jos ei hän ei ole ylimmällä tasolla.

Kommentoi