Vesa Kärkkäisen kolumni: Muistetaan patsaalla tai laatalla

Vesa Kärkkäinen

Vesa Kärkkäinen

Kuopio on patsaita ja muistolaattoja pullollaan ja uutta pukkaa, eikä ilman nurinoita. Väärin muistettu. Huonosti muistettu. Unohdettu sankari.

Olen sen verran sormeillut haitaria, että pidän soitinta erittäin vaikeana soitettavana. Siinä on tuhottomasti näppäimiä lähekkäin.

Kuopiolaissyntyinen konserttihanuristi Veikko Ahvenainen, sai kuvansa seitsemän neliön puulaatalle, joka on kiinnitetty Kuopion uuden matkakeskuksen aulan seinälle.

Tänään Ahvenainen konsertoi Hoforsissa Keski-Ruotsissa ja huomenna Sundsvallissa. Perjantaina hän täyttää 92 vuotta.

Kuva on tunnustus, jolla muistetaan ahkeraa miestä.

Entä sitten Spede? Hänen muistamisensa patsaalla oli hukkunut Kuopion kaupungin byrokratian rattaisiin, mutta nyt Savon Sanomien uutisesta syntynyt pöhinä näyttää johtavan patsaaseen Spedenaukiolle.

Voisi vähän rumpuakin lyödä.

Mikäpä siinä. Spedeä sopii muistaa. Hänen omintakeinen huumorinsa sopii mainiosti esimerkiksi savolaisen kansanluonteen ilmenemismuodoista. Patsas istumaan pyöreälle penkille ja siinä se on, uusi paikka selfieille. Kansainväliseen tapaan patsaan kanssa patsastellaan mielellään.

Miksi ihmistä pitää muistaa jollakin patsaalla tai laatalla? Kysymys on ajankohtainen, sillä pian joku ihmettelee, miksi muutamat ideoivat muistomerkkiä Kuopioon ruotsalaiselle Olof Wibeliukselle.

Hän oli Savon ja Karjalan läänin maaherra vuosina 1803-1808. Wibelius on juuri se mies, joka ilmoitti Kuopiosta Venäjän joukkojen ylipäällikölle kreivi Friedrich Wilhelm von Buxhoevdenille, että sodan voittajan pitää noudattaa lakeja ja että ketään ei pidä rangaista jonkun toisen teoista. Buxhoevden kuunteli. Hän ei pannutkaan toimeen julistustaan, jonka mukaan Ruotsin hyväksi taistelleiden upseereiden virkatalot ja muu omaisuus takavarikoidaan.

Wibelius oli oikeusvaltion asialla, sillä keisari Aleksanteri I oli luvannut pitää Ruotsin lait voimassa Suomessa. Tapahtumasta J. L. Runeberg kertoi runossaan Maaherra. Ja siitä maalasi Albert Edelfelt taulun, jonka jäljennös roikkuu monen juristin seinällä.

Kun Kuopiossa toimineet sananvapauden puolustaja Johan Vilhelm Snellman ja tasa-arvotaistelija Minna Canth ovat jo muistomerkkinsä saaneet, on oikeusvaltion puolustaja ilman muuta myös omansa ansainnut.

On muuten niin komea kolmikko, että siitä Kuopion kaupunki voisi vähän rumpuakin lyödä, tai paljonkin. Muualla olisi jo lyöty.

Kommentoi