Pääkirjoitus 30.9.2021: Opettajien ahdistus kertoo muustakin kuin koronasta

Opettajat kuormittuvat nyt monesta syystä. Kautto Jaana

Useampi kuin joka toinen opettaja on korona-aikana pohtinut alanvaihtoa, kertoo opetusalan ammattijärjestön OAJ:n tiistaina julkistama kysely. Alanvaihtoa harkitsevien määrä on kasvanut kesäkuusta, jolloin heitä oli noin kolmannes. Työ kuormittaa liikaa, työn määrä on kasvanut ja palkka ei riitä.

Yksi syy erolle kyselyjen välillä voi olla toki olla, että kesäkuussa loma oli edessä ja nyt se on takana, mutta se olisi liian helppo selitys ikävälle viestille, sillä kesäkuun lukukin oli jo suuri. Koulutuksen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan vuonna 2013 alanvaihtoa harkitsi ainoastaan kaksi opettajaa kymmenestä. Opettamisen olosuhteet ovat tainneet muuttua pitemmän ajan kuluessa.

Kouluissa on pulmia. Olisi väärin panna niitä yksin koronan piikkiin. Kulkutauti on ennemminkin vain kärjistänyt opettajien työn ikäviä puolia. Niistä pahin lienee on ollut ryhmäkokojen kasvu. Sen vaikutusta on pahentanut inkluusio, jonka piti edistää ideaa yhteisestä ja yhdenvertaisesta peruskoulusta. Nyt oppilaat voivat usein huonosti ja silloin oppi ei mene perille.

Ei ole ihme, jos opettajat kokevat menettävänsä hallinnan tunteen työstään, kun muutama erityisen tai tehostetun tuen tarpeessa oleva oppilas vaatii ja saa runsaasti huomiota liian suuressa luokassa. Koulupsykologille ei pääse ja kuraattorille on pitkät jonot. Opettajien ahdistus, väsymys ja turhautuneisuus johtuvat ennen kaikkea siitä, että opettamiseen on jäänyt ja jää liian vähän aikaa. Vaikeimmat oppilaat teettävät paljon töitä. Ahdistuneisuutta lisää sekin, että lastensuojeluilmoitusten laadinnasta on tullut tavanomainen osa työtä. Poliisista on tullut tuttu yhteistyökumppani monelle opettajalle.

Äkkiseltään kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien KT:n neuvottelupäällikön Hannu Freundin arvio OAJ:n liioittelusta näyttää tilastojen valossa oikeansuuntaiselta, mutta opetushenkilöstön vähäinen vaihtuvuus taitaa sittenkin kertoa eniten opettajien sitoutuneisuudesta työhönsä. OAJ:lla on pointtinsa, vaikka selityksistä raaputtaisikin pois ensi kevään työehtosopimusneuvotteluihin liittyvää retoriikkaa tai ottaisi huomioon kyselyn pienen vastausprosentin.

Katsetta on välttämätöntä kääntää vanhempienkin suuntaan. Opettajia kuormittavan lasten ja nuorten pahoinvoinnin syitä löytynee aivan tavallisesta kotiarjesta eli siitä, miten vanhemmat toimivat. Jotain on pielessä, kun äiti tai isä ei saa kakkosluokkalaista lastaan lähtemään kouluun tai pukemaan päälleen. Toisaalta vanhempien opettajille esittämät vaatimukset tukiopetuksen lisäämisestä saattaisivat olla vältettävissä, jos isät ja äidit itse jaksaisivat kannustaa lapsiaan koulunkäyntiin ja auttaisivat läksyjen teossa.

Kouluissa on pulmia.

Kommentoi