Suun ja korvien käyttöohje on tärkeä

Vesa Kärkkäinen

Vesa Kärkkäinen

Muistan olleeni joskus suulas tilanteessa, jossa joku kysyi, miksi ihmisellä on yksi suu ja kaksi korvaa. Hän vastasi itse: että kuuntelisimme enemmän kuin puhumme. Nolotti.

Suun ja korvien käyttöohje tuli mieleeni, kun luin Ulkopoliittisen instituutin tutkimusviestintäpäällikön Maria Annalan mainiota haastattelua (Savon Sanomat 4.10.). Annala on selvästi taitava kuuntelija, jos kohta hän osaa myös sanoittaa kuulemansa ymmärrettävästi.

Tiistaina Helsingin Sanomat julkaisi pääjuttunaan tarinan yhdestä oululaisesta miehestä, joka on järkyttynyt keskisuomalaisen Keurusselän pienillä saarilla tehdyistä avohakkuista. Juttu on hienosti rakennettu. Se herättää paljon tunteita. Kuvat ja video Raaskan saaren avohakkuuaukealta suorastaan huutavat avohakkuualan omistajille ja samalla kaikille muillekin metsänomistajille miehen puolesta jotain, jonka sisältö ei kuitenkaan hahmotu aivan tarkasti.

Kuin kaveri olisi hakattu, mies vertaa Raaskan avohakkuuta. Huhhuh.

Jutussa kerrotaan avoimesti, että oululaismies on kulkenut saarissa perheineen jokamiehenoikeuksien turvin. Se ei estä häntä puhumasta omistajan elkein, koska tunteet ja koska muistot. Ja juttu antaa hänelle megafonin huutaa tuskaansa yli maan.

Jutussa mainitaan myös, pariinkin otteeseen, ettei saarten hakkuissa ole mitään laitonta tai hämäräperäistä. Asetelma ujuttaa lukijan mieleen ajatuksia ikään kuin laeissa olisi jotakin vikaa. Kenties omaisuudensuojaa pitäisi heikentää? Tai jokamiehenoikeuksia laajentaa?

Korvat soivat vastapuolen huudoista.

Metsien hoidon menetelmät eivät ole toki ainoita asioita, joissa mielipiteet jakautuvat niin jyrkästi, että korvat soivat vastapuolen huudoista. Annalankin mainitsema esimerkki saimaanorpan suojelusta kuuluu samaan sarjaan. Siihen kuuluvat myös turvetuotannon alasajo, kotieläintuotannon eettisyys ja dieselautoilu.

Yhteistä kiistakysymyksille on se, että altavastaajina on tyypillisesti pääkaupunkiseudun ja suurten kaupunkien ulkopuolella asuvia ihmisiä. Heitä, joita kiistakysymykset koskettavat joka päivä. Usein on kyse elinkeinosta, asumisen mahdollisuuksista sekä elämisen ja yrittämisen vapaudesta.

Asiat ovat kovin harvoin mustavalkoisia, joista voisi sanoa joo, joo tai ei, ei. Jos kaikki pyrkisivät kuuntelemaan enemmän kuin puhumaan, ainakin joihinkin erimielisyyksiin voisi löytyä ratkaisu.

Esimerkiksi saarimetsien suojelua tuskin kukaan metsänomistaja vastustaisi, jos puiden arvo korvattaisiin heille täydestä arvosta. Pakkosuojelu pilkkahintaan olisi sen sijaan vääryys.

Kommentoi