Jukka Mönkkösen kolumni: Työyhteisöjen on pohdittava asenteitaan

Jukka Mönkkönen

Jukka Mönkkönen

Professoriliiton viimekeväisen selvityksen mukaan tasa-arvo ei toteudu yliopistoissa. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten professoreista valtaosa on edelleen miehiä. Vain kolmasosa professoreista on naisia, vaikka opiskelijoista naisten osuus on kasvanut koko ajan. Tilanne on vielä huonompi suurten yritysten johtotehtävissä ja tasa-arvokehitys näyttää vieläpä hidastuneen viime vuosina kaikilla sektoreilla.

On hieman hämmästyttävää, miksi kehitys sukupuolten tasa-arvossa on negatiivista, vaikka samaan aikaan keskustelu tasa-arvon, diversiteetin (monimuotoisuus) ja inkluusion (osallisuus) merkityksestä työelämässä voimistuu. Työyhteisön monimuotoisuus on alkanut kiinnostaa kaiken kokoisia yrityksiä, yliopistoja, oppilaitoksia ja julkista sektoria.

Keskustelu laajentuu sukupuolikysymyksistä koskemaan ihmisten kaikenlaista erilaisuutta muun muassa etnisen, kulttuurisen, uskonnollisen taustan, sukupuoli-identiteetin, erilaisten toimintarajoitteiden ja iän suhteen. Diversiteetin tunnistaminen antaa erilaisille ihmisille ”paikan pöydän ääressä” ja inkluusio tarkoittaa, että kaikilla siinä pöydässä on ääni ja sitä ääntä myös kuullaan.

Tavoitteena on epätasa-arvoisten rakenteiden purkaminen työyhteisöissä. Onnistuessaan se johtaa työntekijöiden sitoutumiseen työhönsä ja työyhteisöönsä ja sitä kautta tuottavuuden ja kilpailukyvyn kasvuun, kun kaikkien osaaminen saadaan täysimittaiseen käyttöön. Samalla se on keskeinen osa työhyvinvointia, osaamisen uudistamista, kansainvälistymistä ja vastuullisuutta.

Diversiteetin edistämiseksi on tärkeää tunnistaa, että tiedostamattomat ennakkoluulot näkyvät siinä, kuka johtaa organisaatioita ja etenee urallaan. Meillä on tapana luottaa ja tehdä yhteistyötä samankaltaisten ihmisten kanssa. Monimuotoisuustyön pitäisi johtaa siihen, että organisaation kulttuuri on avoin kaikenlaisille ihmisille ja antaa kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä työtään ja edetä urallaan. Johtaminen on tässäkin avainasemassa, mutta myös yksittäisen työntekijän tehtävä on edistää monimuotoisuutta ja osallisuutta omalta osaltaan.

Suomalaisten työyhteisöjen on nyt aika pohtia asenteitaan. Ovatko suomalaisen työelämän pelisäännöt liian ahtaat?

Miten erilaisilla ihmisillä on tilaa?

Meidän pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, millaisia me olemme työyhteisöinä tai organisaatioina. Miten erilaisilla ihmisillä on tilaa loistaa työssään?

Tähän työhön myös Itä-Suomen yliopisto on nyt tarttunut. Laadimme parhaillaan henkilöstön diversiteetti- ja yhdenvertaisuusohjelmaa.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston rehtori.

Kommentoi