Pääkirjoitus: Puijolla voi säätää verenpainetta, molempiin suuntiin

Korona-aika on vilkastattunut Puijon käyttöä. Poluilla kohtaavat yhä useammin myös pyöräilijät ja koirien ulkoiluttajat. Paula Pohjamo

Kiipeän joka toinen päivä ylös Puijon vuorelle saadakseni sieltä terveyttä ja voimaa, kirjoitti Minna Canth kirjeessään vuonna 1888. Kipuamisen ja fyysisen kunnon lisäksi Puijo on tarjonnut ylhäältä avautuvine maisemineen inspiraatiota, tai metsäluonnon reunustamilla poluilla paikan ajatella ja työntää pois murheitaan etäisempiin laaksoihin.

Puijo oli kuopiolaiskirjailija Canthille mieluinen kävelymaasto. Kirjeistä ei tiettävästi löydy kiivaita kohtaamisia hiihtäjien, pyöräilijöiden tai koirien ulkoiluttajien kanssa. Ajat ovat ehkä muuttuneet, sillä kuopiolaisten vehreä, jyrkästi nouseva takapiha on nykyisin valitettavasti myös monien kiistojen aihe.

Otsikot viime talvien laturaivosta saivat jatkoa monikäyttöreittien säännöistä (S avon Sanomat 10.10.). Kuopion kaupungin ajattelussa esimerkiksi Puijolle tehdyt maastopyöräreitit on tarkoitettu kaikille liikkujille, myös kävelijöille koiralla tai ilman. Kanttilainen tasa-arvo ja suvaitsevuus ovat olleet hyvä lähtökohta, mutta ainakin osa kulkijoista on ajatellut ahtaasti vain itseään. On jopa hieman surullista, että kaupunki on pystyttämässä pelisääntötauluja, koska hyvät tavat ja muiden huomioiminen pitäisi olla itsestään selviä asioita.

On hyvä, että Puijosta puhutaan, tunteellakin. Se kertoo paikan tärkeydestä kaupunkilaisille. Puijo kelpaa jatkossakin verenpaineen hoitoon, suuntaan tai toiseen. Mieluummin kuitenkin Minnan tapaan eli haetaan Puijolta virtaa ja voimaa yhteiskuntamme kehittämiseen.

Kommentoi