Seppo Kääriäisen kolumni: Nyt on näytön paikka

Seppo Kääriäinen

Seppo Kääriäinen

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) teki syyskuun viimeisenä päivänä odotetun ja kiistellynkin päätöksen aluekehitysrahojen jaosta. Ratkaisua odoteltiin vuoden verran.

Suomi saa EU:n aluepoliittiset rakennerahastorahat Itä- ja Pohjois-Suomen harvan asutuksen ja pitkien etäisyyksien perusteella kehittyneisyyserojen tasaamiseen. Tämä perustuu Suomen EU-liittymissopimukseen.

Hallituksen päätöksenteko takkuili. Etelä- ja Lounais-Suomen painostus rahojen siirtämiseksi pois Itä-ja Pohjois-Suomesta oli raju. Kysymys oli politiikasta, vaikka muutakin puhutaan.

Työ-ja elinkeinoministeriö salaili päätöksenteon perusteita lähes loppuun asti. Vasta viime tipassa se suostui kertomaan ratkaisun taustat, ja loppumetreillä myös ministeri korjasi johtamansa ministeriön kaavailuja IP-alueen hyväksi.

Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien yhteistyö toimi euroväännössä hyvin. Yhtenäisyys piti. Olen varma, että tähän rintamaan yritetään jatkossakin lyödä kiilaa.

Lintilän päätös on kaikki seikat huomioon ottaen kohtuullinen. Varoja järkeviin Pohjois-Savon elinvoimaa lisääviin hankkeisiin vuosina 2021- 2027 on riittävästi. Pohjois-Savon liiton väki teki maakuntajohtaja Marko Korhosen johdolla tarmokasta ja tarkkaa työtä oikeudenmukaisen ratkaisun puolesta.

On aika ajaa kovilla, ja on aika hakea kompromissia.

Uusi maakuntahallitus ja maakunnan yhteistyöryhmä pääsevät aloittamaan katetusta pöydästä. Nyt ”vipurahojen” hyödyntäminen riippuu maakunnan toimijoista, yliopistosta, kouluista, yrityksistä, kunnista, yhteisöistä ja tietysti maakuntaliitosta.

Lintilä kertoi rahanjako-infossa olennaisen uutisen: hän asettaa Alueiden suunta-työryhmän selvittämään aluekehityksen tilaa ja rahanjaon kriteereitä Lintilän jälkeiselle ajalle.

Maakunnan päättäjien on oltava hereillä. Työryhmä rakentelee aluepolitiikan linjoja ainakin 2030-luvulle asti. Siinä tulee linjauksia myös uuden hallituksen ohjelmaan. Siinä rinnalla on pidettävä huoli viitoskäytävän investoinneista. Ei itäväylä voi eikä saa jäädä muiden pääväylien varjoon.

Jokaisesta isosta väännöstä on yritettävä ottaa opiksi. Nyt tulosta syntyi kovan rynkytyksen, julkisen ravistelun ja saumattoman yhteistyön yhdistelmällä. On aika ajaa kovilla, ja on aika hakea kompromissia. Se on politiikan taitoa.

Jatkossakin itäisten ja pohjoisten maakuntien on pidettävä yhtä ja lisäksi haettava tilanne- ja asiakohtaisesti yhteistyötä naapurien kanssa yhteisten etujen nimissä.

Ja kun on oikein tiukka paikka, silloin on mentävä pääpaikoille Helsingissä ja Brysselissä.

Kirjoittaja on iisalmelainen ministeri.

Kommentoi