Pääkirjoitus 24.10.2021 Bryssel on joillekin EU-maille vain uusi Moskova

EU:n huippukokouksen tunnelma Brysselissä viileni torstaina, kun puheeksi tuli Puolan perustuslakituomioistuimen linjaus, jonka mukaan maa ei hyväksy Luxeburgissa istuvaa EU:n tuomioistuinta ylimmäksi oikeudelliseksi instituutioksi. Puolan ja EU:n riita kärjistyi tosin jo tiistaina Strasbourgissa, kun komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti EU:n parlamentille aikeistaan viedä Puola oikeuteen ja katkaista Puolan oikeus saada EU:n budjetista ja elpymisrahastosta tukia.

Puola haluaa selvästi testata EU:n toimivallan rajoja käytännössä, koska maan valtaapitävillä on aivan toisenlainen työnäky Puolan tulevaisuudesta kuin EU-maiden yhteistyön syventämisen kannattajilla.

Joka tapauksesa puolalaisten linjaus on EU:n näkökulmasta mahdoton, koska EU-lainsäädännön ensisijaisuus on yksi keskeisistä unionia koossapitävistä voimista.

On tärkeää tiedostaa, että oikeusvaltiokehityksen ongelmat paitsi Puolassa myös muissa itäisen Euroopan maissa ovat muhineet pitkään. Ja että, itse itälaajentumisen ongelmien siemenet kylvi EU itse. Useimmissa vuonna 2004 unioniin liittyneissä entisissä sosialistimaissa demokratiakehitys oli vasta lapsenkengissä. Jälkiviisaasti voidaan jopa sanoa, että tuolloin EU lakkasi olemasta yhtenäinen länsimainen, liberaali ja demokraattinen arvoyhteisö.

EU:n oma hyötynäkökulma itälaajenemisessa oli markkina-alueen laajentaminen vanhojen jäsenmaiden yrityksille ja toisaalta halvan työvoiman saannin mahdollistaminen työvoiman vapaan liikkuvuuden periaatteen turvin. Nyt olisi viisasta katsoa, miten on käynyt. Uusien jäsenmaiden asukkaiden uumoilema onnela onkin tainnut todellisuudessa olla markkinaehtoisuuden kyllästämä kylmä ja karu yhteisö, jossa voitot näyttävät suurelta osin karanneen omasta maasta ulos. Eriarvoisuus on kasvanut. Elintason nousu on ollut etukäteen uumoiltua vauhtia hitaampaa. Epävarmuus on lisääntynyt. Autoritääristen voimien kannatuksen nousu Puolassa kieliikin pettymyksestä elämään unionissa.

Neuvostoliiton satelliittivaltioina itäisen Keski-Euroopan maat oppivat suhtautumaan Moskovan vaatimuksiin hyvinkin luovasti. Saatettiin luvata toista ja tehdä toista aina silloin, kun vaatimukset koettiin maiden sisäisiin asioihin puuttumisena. Sama ilmiö tuntuu toistuvan, nyt vain Moskovan tilalle on vaihtunut Bryssel. Silmäntasaisen vuoropuhelun puute on huutava.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) vaati Puolan tilanteeseen puuttumista kaikin käytettävissä olevin keinoin. Hän on oikeassa. Kansalaisten ja yritysten on voitava luottaa yhteisiin pelisääntöihin. Tosin samanaikaisesti EU:ssa on välttämätöntä miettiä, millä tavoilla se voisi itse rakentaa luottamusta suhteessa ongelmallisiin jäsenmaihinsa.

Puola haluaa selvästi testata EU:n toimivallan rajoja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut