Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 6.11.2021 Ihmiselämän arvosta on tärkeää puhua

Pyhäinpäivän tärkeä teema on perinteisesti kuolema. Onkin tärkeää puhua siitä, muistella vainajia ja sytyttää kynttilöitä. Vielä merkityksellisempää on keskustella ihmisen elämästä ja sen arvosta, jota ei voi mitata rahalla tai tavaroilla. Ymmärrys ihmiselämän ainutlaatuisuudesta ja ihmeellisyydestä johdattaa arvostamaan paitsi omaa myös kanssakulkijoiden oikeutta elää.

Torstaina Itä-Suomen hovioikeus tuomitsi Kuopion kouluiskun tekijän elinkautiseen vankeuteen. Kuopiolainen 27-vuotias Joel Marin ei ollut tuomion mukaan alentuneesti syyntakeinen, vaan hänen tiedollinen kapasiteettinsa oli hyvä eikä hän ollut mielisairas, vaikkakin masentunut kyllä.

Mies oli väkivaltaa tehdessään toiminut rauhallisesti, määrätietoisesti ja päättäväisesti miekan, ilma-aseen ja polttopullojen kanssa murhaten 23-vuotiaan ukrainalaisnaisen ja yrittäen murhata kaksi opettajaansa ja 17 luokkatoveriaan. Hän oli aiheuttanut tarkoituksella kärsimystä ja tuskaa erityistä julmalla tavalla. Kouluiskun tekijä oli samaistunut internetistä löytämiinsä tietoihin koulusurmaajista. Mielentilatutkimuksessa hän ei katunut karmeita tekojaan, mikä pakottaa kysymään, miten kukaan voi halveksia muiden ihmisten elämää noin voimakkaasti.

Tuomio on tärkeä. Se laimentaa varmasti uusia innoittumisia väkivallanteoista. Se myös todistaa suomalaisen oikeuslaitoksen kyvystä jakaa oikeutta. Samalla tuomio tarjoaa tilaisuuden keskustella avoimesti järkyttävään tapahtumasarjaan johtaneista asioista.

Ei jokainen Marinin tavoin estynyt, vaativa, epäluuloinen ja eristyvä henkilö sorru väkivaltaan muita ihmisiä kohtaan. Ei myöskään jokainen netistä koulusurmatietoja selaileva ryhdy vastaaviin tekoihin. Kun joku pohtii ja ehkä sortuu ja ryhtyy, on aiheellista miettiä, pitäisikö ihmisen elämän arvosta kodeissa, koulussa, työpaikoilla ja ylipäätään yhteiskunnassa puhua nykyistä enemmän ja miettiä, mitä se tarkoittaa ja mitä siitä seuraa. Sitäkin on tärkeää kysyä, onko arvojen järjestys oikea vaurautta pursuavassa yhteiskunnassa, jossa lapset ja nuoret eivät saa mielenterveysongelmiinsa apua jonottamatta ensin kuukausikaupalla hoitoonpääsyä tai jossa lapsiperheet eivät saa ajoissa apua.

Sotarikoksia tutkiessaan paljon pahuutta nähnyt oikeushammaslääkäri Helena Ranta on sanonut osuvasti, että arkipäivän pahuutta on itsekkyys eli se, ettemme ota toisiamme huomioon. Rakentava lähtökohta elämän arvon ymmärtämiseksi onkin tunnistaa ja tunnustaa pimeys ja pahuus itsessä.

Arkipäivän pahuutta on itsekkyys.