Kristiina Poutiaisen kolumni: Lapsi näki, kun koira putosi sillalta, ja hiljalleen äiti laskeutui puusta

Kristiina Poutiainen

Kristiina Poutiainen

Ekaluokkalainen järkyttyi hänelle lähetetystä videosta. "Äiti, kaikki vain viskoivat pullolla koiraa!" Rauhoittelin ja katsoin, mistä oli kyse. Videolla pikkukoiran hätää ei huomattu, sitä viskattiin pullolla ja lopulta se putosi sillalta – toisen koiran huomaan. Kyseessä oli viihteeksi tarkoitettu sketsi, mutta monilukutaidoton lapsi koki sen koiran pahoinpitelynä.

Kiitin, että lapsi kertoi asiasta ja sitten juteltiin.

Digilaitteesta ja sosiaalisen median maailmasta on keskusteltu kotona aiemminkin. Ensin selviteltiin videopuhelutapoja. Sitten lapsi liittyi viestiryhmiin, joissa ylistettiin kaveruutta sydämiä pursuten, kunnes tulikin eripuraa, ja ryhmistä lähti tai niistä poistettiin kavereita mielen mukaan. Monet itkut on itketty, kun kaverit ovat vaihtaneet somessa statuksiaan, joilla on piilomerkityksiä kaverisuhteen syvyydestä.

Kerran soitin eräälle äidille, kun lasten viestiketjussa levisi kuva äidistä tämän tietämättä. Lapsilla ei aina ole tietoa, ymmärrystä tai muistiakaan, miten sisältöä tuotetaan tai jaetaan vastuullisesti. Tuskin kaikilla aikuisillakaan. Ja mikä pelottavampaa: vaikka olisikin, välitetäänkö siitä?

Somessa ja digiteknologiassa on valtavasti hyvää, ja ne mullistavat koko ajan koulujen opetusmenetelmiä. Olen siitä iloinen, eikä tarkoitukseni ole kritisoida teknologista edistymistä.

Sen sijaan jälkikasvuni kanssa käydyt keskustelut ovat avanneet näkemään maailmaa, jossa lapset älylaitteineen nyt elävät. Ja millaisia monilukutaitoja siellä tarvitaankaan.

Diginatiivi-sana on ymmärretty tai käytetty väärin. "Ei ole mitään taetta, että nuori ymmärtäisi teknologiasta kaiken vain, koska se on hänen elämässään ollut aina olemassa", jylisi digitaalisen nuorisotyön osaamiskeskuksen suunnittelija Juha Kiviniemi mediakasvatuswebinaarissa 6.10.2021.

Niinpä. Vaikka kaikki tekniikka olisi hallussa, sisällön ymmärtämisessä ja käyttämisessä tarvitaan lukutaitoa, monilukutaitoa ja tunnetaitoja – ihan ihmisten välisiä olemisen taitoja.

Medialukutaidoissa on puutteita vanhemmillakin. Aikuisten mediakasvatus on lapsen kengissä, eikä sitä tehdä kovin strategisesti, huomauttaa erikoistutkija Anna Kanerva ( Opettaja-lehti 5.11.) Monilta aikuisilta puuttuu tietoa siitä, miten arvioida tietoa ja tietolähteitä kriittisesti. Ruminta kieltä keskustelupalstoilla käyttävät usein aikuiset. Esimerkiksi toimittaja Tuomas Peltomäki kertoi HS Vision Uutisraportti podcastissa (14.10.) elämänsä parantuneen, kun hän poistui kuukausiksi Twitter-kuplasta ja sen toksisesta viestikulttuurista.

Lapsi ymmärsi koiravideon saduksi. "Oli huono." Viihteen kokemus on toki subjektiivista, vaikka monilukutaidot olisivat hanskassa. Digihyvinvointia on tietää, millaisia alustoja seurata ja mitkä jättää väliin. Kaiken tavoitteena on hyvä olo ja toimiva arki medioituneessa maailmassa ja sen eri alustoilla. Kröhöm... Sanoisin, että työtä riittää.

Kirjoittaja on Savon Sanomien teematuottaja.

Kommentoi