Pääkirjoitus 14.11.2021: Isänpäivä tähtää samaan kuin äitienpäivä

Isänpäivää juhlitaan jotakuinkin tarkalleen puoli vuotta äitienpäivän jälkeen. Marraskuun toinen sunnuntai ja toukokuun toinen sunnuntai ovat tärkeitä päiviä ensisijaisesti lapselle, joka nauttii lahjan antamisen jännityksestä melkein yhtä paljon kuin lahjan saamisesta jouluna tai omana syntymäpäivänään.

Vaikka juhlapäivät ovat kyynisessä katsannossa historialtaan puhtaasti kauppiaiden keksintöä, niiden ympärille on muodostunut paljon tärkeitä perinteitä, jotka ovat omiaan vahvistamaan vanhemmuutta. Juuri vanhemmuuden vahvistaminen ja rohkaisu vanhemmuuteen sopivat juhlapäivien tavoitteeksi. Sitäpaitsi isänpäivä ja äitienpäivä ovat perimmältään lasten päiviä. Silloin katseet kääntyvät lapsiin.

Isänpäivän perinteisiin kuuluu paljon samaa kuin äitienpäivänkin perinteisiin, liputuksesta lähtien. Kortti, pieni lahja ja kenties kermakakulla kruunattu aamupala ovat monen perheen rutiineja, kun isää tai äitiä muistetaan. Ohjelmaan voi myös kuulua koko perheen ajanviettoa harrastusten parissa. Vaikka muistetaan vanhempia, kyse on lapsista.

Vaikka lapset saattavat maalata isästään korttiin kuvan maailman mukavimpana ja parhaana isänä, päivänsankari itse saattaa olla hämmentynyt. Minäkö, joka paahdan töissä enkä ennätä viettää tarpeeksi aikaa lapseni kanssa? Minäkö, joka en ole töissä, enkä osaa antaa lapselleni mallia yhteiskuntaa rakentavasta vanhemmasta? Minäkö, joka tiuskin ja komennan, enkä kuuntele?

Lapset rakentavat isästään täydellisyyden illuusiota, joka kestää vain hetken ja hyvä niin, sillä epätäydellinen isä on täydellistä parempi. Kuten lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on osuvasti sanonut, että jos vanhempi täyttää kaikki lapset tarpeet ennen kuin lapsi ennättää edes kertoa tarpeistaan, se ei edes ole täydellistä vaan kamalaa. Nimittäin vasta epätäydellisyys käynnistää lapsen oman psyykkisen työn. Oman isän virheet ja epäonnistumiset opettavat lohdullisesti, että ihminen on vajavainen, isäkin, ja saa olla sellainen ja hän on silti rakas.

Biologian näkökulmasta on yksiselitteistä, että lapsella on aina isä ja äiti, eli vanhemmat ovat mies ja nainen. Arjessa biologia on joutunut antamaan tilaa myös toisenlaiselle ajattelulle. Muun muassa yksinasuvien keskuudessa yleistyneiden adoptioiden ja hedelmöityshoitojen seurauksena biologista vanhemmuuden yksiselitteisyyttä on ollut aikaisempaa helpompi asettaa kysymyksen alaiseksi. Tarvetta kyseenalaistamiseen on tuonut sukupuoli-identiteettien jatkuvasti moninaistuva kirjo. Keskusteluun on sen myötä tuotu myös geneettisen ja sosiaalisen vanhemmuuden käsitteet.

Lapsen maailmasta aikuisten maailman ongelmat ovat kaukana ja niin kuuluu ollakin. Tänään sopii viettii isänpäivää hyvillä mielin kaikissa niissä perheissä, joissa on isä. Juhliminen on lapselle tärkeää, ja varmasti se on mieluista isällekin.

Epätäydellinen isä on täydellistä parempi.

Kommentoi