Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus 12.11.2021 Korkeakoulujen hajautus on vahva politiikkamuutos

Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen (kesk.) osui yliopistopolitiikan herkkään kohtaan, kun hän totesi haluavansa laajentaa korkeakoulutuksen saavutettavuutta. Åbo Akademin hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson totesi tylysti, että aluepolitiikka on hyvä instrumentti alueille, mutta ei sovi korkeakoulujen uudistamiseen (Helsingin Sanomat 8.11.).

Suomen yliopistolaitoksen historian suurin mullistus tapahtui 1960-luvun loppupuolella, jolloin saivat alkunsa monet nykyiset yliopistot. Syntyivät Kuopion korkeakoulu, Joensuun korkeakoulu, Vaasan kauppakorkeakoulu, Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu ja Tampereen teknillinen yliopisto. Sitä ennen yliopistoja oli Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa ja Jyväskylässäkin kasvatusopillinen korkeakoulu. Vuonna 1979 kehityksen kelkkaa hyppäsi lopulta myös Lappi, kun Lapin korkeakoulu perustettiin.

Taakse katsoen on helppo todeta ministeri Kurvisen sanoin, että koulutus on yhteiskunnan supervoima. Mitä ilmeisimmin Suomi näyttäisi ilman korkeakoulujen hajasijoitusta aivan toiselta kuin se nyt näyttää.

Itä-Suomen yliopistolla on hakemus sisällä koulutusvastuun laajentamisesta diplomi-insinöörien koulutukseen. Hakemus nousee paikallisista osaamistarpeista ja siksi se on varsin tarkasti rajattu niin, että koulutus tukeutuu ja kytkeytyy yliopiston nykyisiin vahvuuksiin. Täyttä teknistä tiedekuntaa yliopisto ei siis hae. Syykin koulutusvastuun laajennusesityksen tarkkarajaisuuteen on selvä. Kun varsinaista lisärahoitusta koulutukseen ei ole mistään tulossa, koulutuksen sisältöjä pitää muokata olemassaolevien resurssien rajoissa. Se ohjaa pohtimaan nykyistä resurssien käyttöä ja hillitsee tehokkaasti turhia koulutusvastuun laajennushakemuksia.

Itä-Suomen yliopisto on pärjännyt perinteisesti varsin hyvin koulutusvastuun laajentamishauissa. Esimerkiksi vuonna 2010 hammaslääketieteen koulutus palasi Kuopioon sen jälkeen kun koulutuksen poisviennin seuraukset tulivat ilmi ankarana hammaslääkäripulana Itä-Suomessa. Koulutusvastuun laajennukset oikeustieteeseen ja logopediaan perustuivat nekin todelliseen tarpeeseen.

On kiinnostavaa nähdä, miten ministeri Kurvisen vahva politiikkamuutos etenee. Yliopistot ovat sisäistäneet päätavoitteekseen olla kansainvälisesti kilpailukykyisiä kärkialoillaan, mikä takaa niiden vetovoimaisuutta opiskelijoiden ja tiedeihmisten keskuudessa. Voimavarojen hajauttaminen pienempiin yksiköihin on niin pitkään kannatettavaa, kun se palvelee alueiden tarpeita, eikä uhkaa päätavoitteen saavuttamista.

Sisältöjä pitää muokata olemassaolevien resurssien rajoissa.